Kun pohja pettää niin miten jatkaa?
Kuten olen yrittänyt selostaa, nykyaikainen tiede on pystynyt osoittamaan lähes kaiken, jollei peräti ihan kaiken, kristillisyydestä siltä osin kuin se perustuu vanhaan testamenttiin, aivan kuvitteelliseksi.
Ei ole mitään luotettavaa linkkiä niistä tapahtumista, joihin viitataan ja joihin nojataan, uuden testamentin alkutapahtumiin, jotka nekin on onnistuttu vaivuttamaan unhon peittolaan, josta ne on sitten kaiveltu pala palalta esiin. Niiden suhteen voidaan siis soveltaa samaa kritiikkiä kuin Vanhan testamentinkin suhteen.
Viimeksi pari päivä sitten kuuntelin Suviseuroihin valmistautuvan kemiläisen saarnamiehen selittävän, miten Jesaja oli profeetallisella näkökyvyllään, ja tietysti Pyhän hengen vaikutuksesta, jo satoja vuosia aikaisemmin nähnyt Jeesuksen sittemmin esittämän julistuksen armosta ja syntien anteeksi antamisesta.
Kemiläisen (kuten muidenkaan teologien) päähän ei pälkähtänyt ollenkaan sellainen mahdollisuus, että Jeesus olisi käyttänyt hyväkseen synagogissa kuulemiansa Jesajan tekstiä, ja, mikä sitäkin todennäköisempää, myös Evankeliumien kirjoittajat olisivat jatkaneet tätä "toimitustyötä".
Ei siihen sen kummempia profeetallisia lahjoja tarvita.
Tämä on pieni episodi siinä prosessissa, missä Vanhan testamentin tematiikka on muodostanut pääosan eurooppalaisen ihmisen maailmankatsomuksesta satojen vuosien ajan. Siihen kuuluivat ennen kaikkea luomiskertomukset, mutta myös Mooseksen viiden kirjan koko sisältö, patriarkkoineen ja Mooseksineen, Egyptistä pakenemisineen ja erämaavaelluksineen, ja Luvattuine maineen, ja ennen kaikkea laintauluineen. Kaikki tämä jäytää vieläkin sekä maailmanrauhaa että länsimaisen ihmisen psyykettä.
Olen tullut sanoneeksi tätä kaikkea himphampuksi sen taruksi osoitetun luonteen takia.
Toiselta puolen on kuitenkin pakko todeta, että se todella muodosti pääosan maailmankatsomuksemme aineistoa, ja niin paljon kuin asioden kulusta nyt tiedetäänkin, niin nyt vasta on käynnissä jonkinlainen uudistumisprosessi yleisessä ajattelutavassa.
No, kyse ei oikeastaan olekaan ajattelutavasta sanan varsinaisessa merkityksessä, koska tämä on prosessi missä ajattelu muodostaa vain yhden elementin.
Onhan todettu että olemme kolmisivuisia olioita, keho, psyyke ja spirito ovat ne mistä koostumme. Siksi ajattelutapaa parempi nimitys onkin suhtautumistapa. Päätöksemme, joiden mukaan suhtautumisemme määrittelemme, eivät muodostu ollenkaan psyykkisellä puolella, vaan siellä mikä tavallisesti on ulottumattomissamme, spirituaalisella puolella. (puhun "puoelesta" enkä "tasosta", koska taso tuo mieleen hierarkkisen systeemin, kun minä haluan korostaa juuri tätä kolmijakoisuutta, jossa, vaikkakin mikä hyvänsä sivu saattaa olla määräävänä, kuitenkin kaikki ovat periaatteessa tasaveroisina läsnä)
Kehitys liukuu ja hyppii vaiheesta toiseen
Kun sekä historiankäsityksemme että maailmankatsomuksemme on muodostumassa toisenlaiseksi kuin Raamatun tarjoamat, mikä johtopäätös on tehtävä siitä, että pystymme sen tekemään huolimatta Raamatullisten käsitysten painolastista? Käytämme niitä ikäänkuin rakennusaineina. Muodostuu dialektinen prosessi missä vanha ja uusi taistelevat rajusti keskenään.
Itse asiassa on todettava, että eivä raamatulliset käsitykset ja niiden pohjalta muodostuneet teoriat täysin vääriä voineet olla.
Asiahan on niin, että vanhat "pyhät" kirjoitukset ovat kaikkialla muodostuneet vastauksena kysymyksiin joita ihmisyhteisö kollektiivisesti esittää tai vähintäänkin hyysää mielessään. Kuulemma nykyäänkin moni on kysellyt että "mistä me olemme tulleet ja mihin olemme matkalla"- minä en ole koskaan sellaisia kysellyt koska olen pitänyt olemassaoloa ihan luonnollisena....sain toki suunnatonta lohtua siitä kun kuulin tai luin että Buddha oli tälle kaikelle antanut jopa nimenkin: se on maailman sellaisuutta.
Mutta näitä on kyselty, ja vastailtu on mitä on tiedetty, sellainen ei ole kait tullut kysymykseenkään kollektiivin paineessa, että voi jättää vastaamatta jos ei tiedä.
Sanalla sanoen, voiko tuomita vanhaa sadunkertojaa joka päivän päätteeksi sepitteli iltanuotiolla tarinoita paratiisista, syntiinlakeemukksesta ja paratiisista karkottamisesta jne.
Nämähän olivat kaikki niistä lähtökohdista lähtien niin todennäköisiä kuin ajatella saattaa, ihmisen kollektiivinen muisti on kertakaikkiaan sidottu puhetaidon ilmaantumiseen.
Kirjoitustaidon ilmaantuminen itseasiassa vahvistaa tämän tapahtuman ja kiinnittää sen juuri sillä tavalla pysyväksi "jumalan sanaksi " kuin on tapahtunutkin.
Hermeneuttinen kehä
Moderni käsitys muodostuu aina ja kaikkialla siten, että vanhoja tietoja paikataan uusilla sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu.Tätä uudistumisprosessia psykologit (Hra heitä siunatkoon) kutsuvat nimellä hermeneuttinen kehä. He tarkoittavat sillä lähinnä omalla alallaan käytössä olevaa menetelmää, mutta minä tässä kohellan ja oikaisen mutkia ja laajennan käsitteen myös historiantutkimukseen yms. se on perusteltua, sillä useinkin on nähty että tutkijan psyykkiset tekijät vaikuttavat siinäkin tulokseen mitä suurimmassa määrin.
Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että että ikäänkuin kierros kierrokselta kuva kohteesta täydellistyy, jolloin prosessia voidaan kuvata vaikkapa tällaisella spiraalilla:
![]() |
Tämä kuvaa itseasiassa suomalaisen ymmärrystä sellaisenaan :) |
Siinä toteutuu vääjäämättä myös sellainen hermeneuttinen paradoksi, että vanhan "tiedon" perusteet, joilta on aluksi lähdetty liikkeelle, romuttuvat ja menevät täysin uusiksi.
Meidän suomalaisten ei itseasiassa tarvitsisi vetää kehiin mitään hermeneuttisia ym. kehiä, kun ajattelemme asiaa tältä kannalta:
På svenska man "förstår", siis sananmukaisesti "seistään edessä"
In english they "understand" , siis "seisotaan alla" , (ilmeisesti kokien kannattavansa jotakin).
Venäjäksi (anteeksi, en viitsi raahata tänne kyrillisiä aakkosia) "oni ponimajut, poimut"
mikä tarkoittaa suunnilleen "saada kiinni, napata".
Espanjalaiset puolestaan "comprender", eli siis "ottavat itselleen".
Kaikki nuo merkitykset kuvaavat joltakin puolelta sitä mistä nyt puhumme, joka suomeksi on "ymmärtää", mutta minun mielestäni tuo suomalainen sana on kaikkein käyttökelpoisempi.
Sanahan on ilmiselvästi samaa juurta kuin esmes "ympyrä","ympäröidä" jne. Kehä ja ympyrä taas ovat käytännöllisesti katsoen sama asia, joten meillä on ylimuistoisista ajoista ollut käytössä malli joka edustaa juuri tuota hermeneuttista kehää.
Tämä korreloi ihan selvästi kansanluonteemme kanssa mutta en saa selvää kumpi niistä on syy, kumpi seuraus...
![]() |
Laitan ämän toisenkin hermeneuttista kehää kuvaavan piirroksen koska siinä kehän vaiheita kuvattaesssa on syntynyt eikä sattumalta, ilmiselvä kolmio, mikä on tämän blogini paateema. |
Valitettavasti nyt seuraa pieni tauko koska lähden moottoripyöräretkelle Slovakiaan.
Palattuani aijon jatkaa etsimällä tietä hengellisiin harjoituksiin muuta kuin uskonnollista tietä, koska näen että tarvitsemme niitä ihan riippumatta kannastamme uskontoon.
Hyvää keskikesää kaikille !