Kirjoituksen katoamis- ja löytymistemppu
Se teesi, että Vanha testamentti olisi pääosin kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikana, saa mielenkiintoisen attribuutin siitä, mitä 2. Aikakirja paljastaa.
Sen kuvaama ajanjakso, kuningas Daavidista pakkosiirtolaisuuteen saakka, sisältää kuvauksia nousuista ja laskuista mitä tulee uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon Juudeassa, s.o. Israelin etelävaltiossa. Milloin hallitsi vapaamielinen kuningas, joka salli tuhansien kukkien kukkia, milloin tiukkapipoinen jahvelainen kuningas, joka palautti temppelipapit kunniaan, välillä taas tuli kuninkaita jotka ilmeisesti sydämistyneinä pappien vallantavoitteluun pistivät nämä pihalle, ja naulasivat temppelin ovetkin kiinni niin että sitä ei voitu käyttää juonien punomiseen.
Viimeksimainittuja edusti vaikkapa kuninkaat Manasse ja Aamon. Mutta heidän jälkeensä tuleekin sitten Joosia, joka puolestaan oli niitä kuninkaita jotka "tekivät sitä mikä on hyvää Herran silmissä".
Hän pisti toimeen jälleen kerran uskonpuhdistuksen, ja siihen kuului, paitsi ideologista, myös käytännön fyysistä työtä: temppeli avattiin ja puhdistettiin, sekä korjattiin.
Ja korjaustyön aikana sattui yllättävä tapahtuma, joka järkytti kuningas Jooseaa itseäänkin niin että hän "repäisi vaatteensa" siitä kuullessaan. Korjausten yhteydessä temppelistä oli löytynyt Lain kirja, joka nyt (vasta!) paljasti kiistattomasti, mikä on Jehovan tahto.
Kun nyt kuuntelee sitä hyminää mitä kristikansa kautta maailman hymistelee Raamatusta Jumalan sanana, ei voi olla ajattelematta asiaa siltäkin kannalta, että mihin mahtoi kuningas Joosean halu ja pyrkimys "tehdä sitä mikä on hyvää Herran silmissä" perustua sitä ennen. Hän oli astunut palvelukseen 8-vuotiaana, ja 16-vuotiaana hän "alkoi etsiä isiensä jumalaa", siitä 4 v. kuluttua alkoivat toimenpiteet baalilaisuuden hävittämiseksi. Hänen ollessa n. 26- vuotias pantiin em. temppelioperaatio alulle.
Missään ei ole sanottu että vain tämä yksi ainoa kirja olisi säilynyt. Toisaalta ei ole sanottu että mitään muita kirjoja olisi ikinä ollutkaan.
Jos näissä asioissa varmoja faktoja voidaan esittää, niin yksi sellainen on, että mistään muista kuin tuosta yhdestä ainoasta kirjakääröstä ei ole mitään mainintoja nykyisessä 2.Aikakirjassa, jossa tämä mainitaan, eikä sitä aikaisemmissa Raamatun kirjoissa.
Joka tapauksessa, kuningas Joosean jälkeen ennen pakkosiirtolaisuutta tuli vielä neljä kuningasta, joiden aika kesti yhteensä vain noin 12 vuotta, jonka jälkeen seurasikin sitten Jerusalemin hävitys ja pakkosiirtolaisuus.
Kun siis mitään paksua kirjapinkkaa ei ollut ollut 12 vuotta aikaisemmin, olisiko sellainen voinut löytyä evakkomatkalla tai perillä itse Babyloniassa.
Pakkosiirtolaisuuteen raahattiin silmäätekevä sivistyneistö, mutta noissa oloissa tuskin oli mahdollista että kellään heistä olisi ollut yksityisiä kirjakokoelmia omistuksessaan saati mukanaan.
Toisin sanoen, se aineisto, mikä käsittää Raamatun osat ensimmäisestä Mooseksen kirjasta aina toiseen Aikakirjaan, luotiin pakkosiirtolaisuuden aikana, 70 vuoden aikana, lähes tyhjästä.
Poikkeuksen voi, ehkä, muodostaa tuo mainittu Lain kirja joka Joosean aikana temppelistä löytyi, jolloin se saattaisi olla Deuteronomi, eli 5. Mooseksen kirja. Mutta sekään ei ole uskottavaa, sillä todennäköisesti temppelin hävittäjä temppeliä hävittäessään olisi tuikannut ensimmäisenä tuleen esineen, jonka voidaan katsoa olleen koko temppelin keskeisin asia ja sisältö.
Toisaalta, oliko se tai tiedostettiinko sitä, eihän Jooseakaan ollut osannut sellaista edes kaivata. Ehkä kirjakeskeisyys on juuri se, mikä luotiin pakkosiirtolaisuuden aikana.
Eksegetiikka on vuosien saatossa paljastanut Vanhan Testamentin kirjoituksista salaisuuden toisensa jälkeen, ja vähitellen on tultu siihen että lähestulkoon mistään mitä Pentateukki on tarjoillut asiatietona, ei olekaan löytynyt tukea arkeologiasta ja muusta vakavasti otettavasta historiantutkimuksesta.
Kaikki on kyseenalaistettu, mutta sananselittäjille riittää mikä hyvänsä oljenkorsi lapsenuskon palauttamiseen.
Niinpä, kun arkeologit väittävät että enempää Daavidin kuin Salomonkaan kuninkuuksista ei ole mitään näyttöä, niin tämän riittää kumoamaan yksi tuhruinen maininta jossakin vanhassa kivitaulussa.
Sen jälkeen kun oli tultu yksimielisyyteen siitä että Davidia ei mainita missään Raamatun ulkopuolisissa lähteissä, löydettiin v. 1993 Tel Danin piirtokirjoitus, joka on n. vuodelta 700 eaa. Näin kerrotaan siitä Wikipediassa:
"Löytö on merkittävä, koska siinä esiintyy kiistanalainen kirjainyhdistelmä ביתדוד (bytdwd), jonka on arveltu viittaavan Daavidin huoneeseen. Jos tämä pitää paikkansa, kyseessä on tähän asti ainoa Raamatun ulkopuolinen historiallinen viittaus kuningas Daavidiin ja siten tärkeä todiste Raamatun historiallisuudesta keskusteltaessa. Oikea lukutapa on kuitenkin kiistanalainen, samoin se, miten palaset pitäisi asettaa toisiinsa nähden."
No niin, oli kuitenkin löytynyt, ja viittasi mahdollisesti Daavidin huoneeseen. Tämä riittää valtuuttamaan saarnamiehet levittämään edelleen tietoa jonka mukaan Daavidin kuninkuus olisi varmasti todistettu historiallinen tosiasia.
 |
| Pari kuvaa mainitusta kirjoituksesta |
Heille riittää tämä oljenkorsi: jos vain voidaan kuvitella, että asiat olisivat sittenkin saattaneet olla niin kuin ne on raamatussa kuvattu, niin epäilemättä ne ovat sitten olleetkin.
Kukaan heistä ei tule kysyneeksi, miten kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaukaa viisas jumala olisi tullut inspiroineeksi profeettansa kirjoittamaan niin ristiriitaista tekstiä.
Puhuttakoon vain Raamatun "rikkaudesta", niin siinä on ilmiselvästi "sisäinen miinoitus"; ei tarvita mitään "paholaisen juonia" aiheuttamaan erimielisyyksiä, vaan niitä syntyy vääjäämättä heti kun lukemaan pääsee henkilö jota ei ole etukäteen valmennettu siihen että "ei tätä voi järjellä ymmärtää, tarvitaan Pyhän hengen kosketus..". Tosiassa se "pyhä henki" on variksenpeläteiksi pukeuttuvien teologien kirjava ammattikunta joka -- onnisttumatta-- yrittää pitää koossa jonkin asteista yhteistä kuvaa.
Minä en tällä viittaa vain itseni kanssa samanmielisiin, minähän tunnustan avoimesti että olen alkanut etsimällä etsiä ristiriitaisuuksia, vaan viittaan mielipide-eroihin joita vallitsee ( ja joita syntyy vääjäämättömästi) eri kirkkokuntien välillä.
