Joga - sutrien arviointia
Patanjalin Joga sutrat - vihkosta pidetään meditaatiokirjojen klassikkona.
Siitä on monenlaisia suomenneoksia, ja suurimmassa osassa niistä häiritsee se, että kääntäjinä on eri vaiheissa ollut sekä lähetyssaarnaajia että itämaiseen mytologiaan viehättyneitä "hengen miehiä", jotka kaikki ovat taipuvaisia näkemään suurta symboliikkaa ja salattuja merkityksiä sielläkin missä on vain selvää käytännön ohjetta.
Minä hoksasin ensimmäisen kerran jutun juonen, kun sain käsiini Uuno Poreen suomennoksen.
Siitä huolimatta, että se on teosofien julkaisuja, siinä on nähtävissä selvä opaskirja luonne. Teksti on yhtä selkeää ohjeistusta meditaation tekemiseen kuin keittokirja on selkeää ohjeistusta ruuan valmistamiseen.
Olen varma, että jos täysin mihinkään huuhaaseen sitoutumaton, sanskritia täydellisesti hallitseva suomentaja ottaisi tehtäväkseen sen kääntämisen vielä kerran suomeksi, niin tulos olisi tätäkin selkeämpi.
Tämä koskee vihkosen ensimmäistä ja toista osaa, missä kaikki menettelytapaa koskeva on kuvattu. Loput kuuluvat sitten selvästi eri sarjaan, ja, kuten arvata saattaa, niiden suhteen ei olla aivan yksimielisiä siitä, onko ne kirjoittanut Patanjali vai joku myöhempi toimittaja.
Miksi otan kantaa...
Itse en taida sanskritia, enkä ole meditaation opettaja, joten pätevyyteni ei oikeastaan riitä ollenkaan syvällisen arvion tekemiseen.
Mutta kun olen löytänyt siitä selkeän selostuksen meditaation olemuksesta ja sen käytännön suorittamisesta, niin minulla on jokamiehen oikeus kertoa, millainen on oma käsitykseni Patanjalin Jooga-sutrista, olletikin kun olen voinut käyttää niitä omana opaskirjanani :
Ensinnäkin, sen nimi johtaa suomalaisia vähän harhaan. Asanoista, joita täällä pidetään joogan perustana, mainitaan parilla kolmella rivillä ohimennen.
Sutrat eli ajatelmat on numeroitu virke virkkeeltä ollen niitä kaikkiaan 51 kappaletta.
Aivan suotta sekin, se tuo vain joutavaa mystiikan tuntua, ja häiritsee lukemista, parempi onkin yrittää olla välittämättä niistä, lisäarvoa numeroinnista saa suunnilleen yhtä paljon kuin Raamatun numeroiduista jakeista, ts. ei mitään.
Liikkeelle lähdetään tomerasti tokaisulla, että tässä on nyt tarkoitus selittää mitä on meditaatio (käännöksestä riippuen käytetään sanaa jooga tai keskittyminen.
P. toteaa, että ihmisen mieli on täynnänsä erilaisia virikkeitä, jotka kukin vaativat alituiseen huomiota.
Mielellä on taipumus P:n mukaan muuntua kunkin virikkeen mukaiseksi, ja meditaatiossa nämä virikkeet yksinkertaisesti hiljennetään niin, että mieli pääsee täysin liikkumattomaan tilaan.
Siinä tilassa mieli tarkkailee, mitä siinä itsessä, siis mielessä, tapahtuu.
Tarkkailun seurauksena nousee esiin kysymys, kuka se oikein on joka tarkkailee, ja ketä!
Patanjali kuvaa sitä että "keskittymisen aikana sielu on tarkkailijan tilassa jossa ei ole tarkkailtavaa".
Tavallisessa tilassaan mieli aina samaistuu näihin virikkeisiin.
P. kuvaa näiden mieleen vaikuttavien virikkeiden luonetta ja eroja. Niitä ovat esim. oikea tieto, sisäinen pohdiskelu, päättely, suorat havainnot jne.
Kaikki nämä sananmukaisesti taistelevat keskenään mielen huomiosta, ja siitä seuraakin, että tavanomainen mielentilamme on sekavuudessamme juurikin taistelukenttää muistuttava, ja teemme ällistyttäviä temppuja saadaksemme sen edes hetkeksi rauhoittumaan.
Trialismin näkökulma
"Sielu on tarkkailijan tilassa, jossa ei ole tarkkailtavaa", sanoo Patanjali.
Patanjalilla, päinvastoin kuin myöhemmin Paavalilla, ei näytä olleen vaikeuksia nähdä ja ymmärtää mitä mielessä tapahtuu.
Kuitenkin hänen kuvaustaan hallitsee dualistinen näkökulma, mikä ilmenee mm. siinä, että sielu ja henki, niin myös sielullinen ja hengellinen, sekoittuvat aivan yhtä sekavaksi vyyhdeksi kuin Paavalilla sitten myöhemmin.
Itse mieli, missä kaiken kuvatun nähdään tapahtuvan, on ainakin Poreen suomennoksessa "järkitajunta".
Eräässä toisesa suomennoksessa se on käännetty sanalla "mieli".
Ilmeisesti siis alkutekstissä on käytetty sanoja, joita on tulkittavissa monella tavalla.
Kyllä ne silti siinä pääasian ympärillä pyörivät.
Mutta että tuo järkitajunta sitten jossakin lauseissa selvästi samaistetaan sielun kanssa, ja implisiittisesti jätetään henki sen ulkopuolella olevaksi substanssiksi, niin sehän on lähes samaa mitä Paavalin 1.Kor. on luettavissa, tarkoitan lihallisen, luonnollisen, sielullisen ja hengellisen sekamelskaa joka hämmentyy vielä lisää kun toisissa kohdissa käytetään toisia ilmaisuja aivan ilmeisen samoista asioista.
Trialismin näkökulmasta katsottuna ei suinkaan sielu, vaan
mieli on tarkkailijan tilassa missä kolme sitä ympäröivää viivaa, fyysinen, psyykkinen ja hengellinen ovat täydelisessä tasapainossa keskenään.
Trialismin näkökulma mahdollistaa tämän asian oikeamman ymmärtämisen, kun se näkee mitä tuossa "joogassa eli keskittymisessä" todella tapahtuu.
Siinähän Patanjalin tarjoamilla menetelmillä, jotka ovat itse asiassa helposti ymmärrettäviä ja helposti sovellettavia, hiljennetään mieli (puhukaamme mielestä, koska "järkitajunta" on harhaanjohtava; järkihän on itseasiassa aivotoimintaa, siis fyysistä, ja sen tuotokset ovat sielullisia, joskin niitä usein väärin "hengen hedelmiksi kutsutaan!)
Minä en näe oikeastaan ollenkaan huuhaata Patanjalin ohjeissa. Lähtökohta on yhtä "materialistinen" kuin Koskimies - Somersalon Keittotaidossa.
Alussa ei oteta kantaa ollenkaan siihen, miksi tuota kaikkea pitäisi tehdä, siis miksi ylipäätään pitäisi tai olisi syytä meditoida tai keskittyä tai joogata tai miksi sitä nyt halutaan kutsua, vaan siinä on oletusarvona, että lukija sen jo tietää, ja ylipäätään lukemaan alkaessaan on hakemassa ratkaisua oman mielensä sekavaan ja hallitsemattomaan käyttäytymiseen.
Kyse on kertakaikkiaan käytännöllisestä ohjeistosta.
Sutrien myöhemmisssä luvuissa sivutaan usein milloin mitäkin henkiolennoksi käsitettävää taruston hahmoa.
Uuno Pore on lisännyt suomennoksensa loppuun, siis lopetussanojen jälkeen, seuraavan toivotuksen:
"Olkoon Iishvara läsnä ja auttakoon niitä, jotka lukevat tämän kirjan."
Wikipedian (engl) mukaan Isvara on hindulaisen käsityksen mukaan "ylisielu".
Minä nimittäisin sitä nimenomaan tässä yhteydessä siksi hengelliseksi aspektiksi, joka tasaveroisena komion sivuna rajaa mieltä ydessä fyysisen ja psyykkisen kanssa.
Käsittääkseni juuri dualistinen lähtökohta estää vielä nykyisiäkin tutkijoita tätä havaitsemasta.
Samaisen Wikipedian artikkelin mukaan Ishvaran merkitys hinduteksteissä vihtelee aikakaudesta, koulukunnasta yms. riippuen. Joissakin teksteissä se ihan selvästi tarkoittaa jotain jumalolentoa.
Mitä Patanjali sillä on tarkoittanut, se ei tärkeää, koska ohjeisto on kokonaisuutena todella hyvä.
On myös hyvä muistaa, että kaikki se, mitä nykyään kutsutaan tieteeksi, on saanut alkunsa uskonnon piirissä, tai ainakin sen intensiivisen vaikutuksen alla.
Kehitys on vain pikkuhiljaa kuorinut kerroksen kerrokselta uskonnon huuhtaata pois.
Huomattava osa mystiikkaa poistui esim. silloin, kun ukkosen alkuperä opittiin jäljittämään sähköön.
Tähtäimenä näyttää siis olevan se, että ymmärrys lisääntyy kierros kierrokselta hermeneuttisessa kehässä.
Huuhaankaan ei siis pidä antaa häiritä, joskaan sitä ei ole mitään syytä hyysätä.
Kaikkein tärkeintä on tiedostaa, mitä on tekemässä ja mihin on pyrkimässä.
Mainitsin, että teosofit tekevät parhaansa saadakseen huuhaan säilymään ja lisääntymään ympätessään mm Joogasutria omiin oppeihinsa. Mutta kun heitä siitä moittii, pitää myös antaa tunnustusta jopa ylistystä siitä, että nimenomaan juuri he ovat pitäneet huolta, että uusia käännöksiä ja vanhojen uusia painoksia on ollut saatavilla.
Tärkein ohje: samaistumattomuus..
Tärkeimpänä ohjeena omalta osaltani sanon, että ei pidä samaistua mihinkään mitä lukee ja kuulee, vaan meditoida se omassa mielessään niin että mieli on avoimena, ja kaikki ennakkoasenteet ja ulkoiset suggestiot väistyvät.
