Dualismin varjo

Dualismin varjo
Dualistinen perusmalli aiheuttaa sen, että meille tulee alituinen tarve selittää käyttäytymistämme tavalla joka ei ole selitettävissä, siitä yksinkertaisesta syystä että selittäminen on eri kategorian kysymys kuin se missä käyttäytyminen todella tapahtuu.

Hengellinen minämme osallistuu niiden päätösten tekoon jotka koemme psyyken piirissä tapahtuneiksi. Meille on käynyt kuten tri Murkelle Böllin kertomuksessa ”Tohtori Murken kootut tauot”, hän uskoi jumalaan mutta ei voinut siihen uskoa kun järki pani vastaan ja yhtenä ratkaisuna esitti käsitettä ”tuo korkeampi voima jota me kunnioitamme”.
Immanuel Kant pani saman ilmiön nimeksi ”kategorinen imperatiivi”

Fysiikkakin tuo eteemme käsitteitä joita on vaikeata hahmottaa. Stephen Hawking , joka luo maailmoja syleilevän teorian toisensa jälkeen, on tunnustanut, että neljäs ulottuvuus menee hänen hahmottamiskykynsä ulkopuolelle, koska se ei mahdu omaan kokemuspiiriin samalla tavalla kuin kolme muuta, pituus korkeus ja leveys.

Onko mikään ihme, että suhteellisuusteoreettista ajattelutapaa ei ole voitu eikä voida ottaa menetelmäksi esmes talouspolitiikassa, koska edes eturivin nerot eivät osaa hahmottaa miltä se edes käytännössä näyttää.
Niin tämä ”kaikkien todeksi tietämä” malli ihmiskunnan pöytälaatikossa ja odottaa edelleen keksijäänsä.
Matematiikan piirissä on paljonkin käsitteitä joita on vaikea ymmärtää.
Esmes ”ääretön” on niillä rajoilla. Ja jopa ”piste” ja ”viiva”!
Niinpä pisteellä ei ole ulottuvuutta, vaan niitä sisältyy ihan yhtä ääretön määrä niin neliösenttimetriin kuin neliökilometriinkin.
Viivalla taas ei oe muuta ulottuvuutta kuin pituus…
Sitä on kuitenkin mahdoonta havainnollistaa muuten kuin piirtämällä, jolloin vääjäämättä syntyy jonkinlainen leveyskin .
Lisäksi viivan ei tarvitse olla suora, vaan se voidaan taittaa vaikka miten monelle mutkalle, mistä seuraa, että äärettömän pitkiä rullalle kerittyjä viivoja menee ääretön määrä neliökilometriin, mutta sama määrä mene neliösenttiinkin!
Nämä tällaiset sukkeluudet on pakko pistää käsitteen ”maailman sellaisuus” alle.
Vai voimmeko sanoa ymmärtävämme jotakin jota emme pysty hahmottamaan.

Ymmärtäminen on käsittämisen alalaji

Tosiasiassa se mitä mielessämme tapahtuu on paljon muutakin kuin ymmärtämistä. Ymmärtämisenhän ajatellaan tapahtuvan ajatelun avulla (kummallinen verbaalinen asetelma, eikö vain!) mutta nyt tulemmekin siihen mikä mielessä todella tapahtuu.
Fyysisestä ja psyykkisestä sivustoista tulevien hahmottamismallien lisäkshän on se kolmas sivu, se hengellinen, joka myös osallistuu prosessiin nimelta ”mielen toiminta”.
Nyt viimeistään käy ilmeieksi, että ei käy samaistaminen ymmärtämistä ja hahmottamista, vaan hahmottaminen vaatii todellisuudessa jotakin enemmän kuin ymmärtäminen.
Ja toimeenpano sitäkin enemmän, uskoa siihen mitä panee toimeen.