Sellaisuuden kolminaisuus

Sellaisuus on kolminaista

 "Tapahtumien kolminaisluonnon puuttuminen merkitsee epätodellista: joku ulottuvuuksista on poissa..." J. G . Bennet

Mutta miten totta tuo onkaan vaikka sitä sovelletaan sellaisenaan mihin hyvänsä luonnon ilmiöön. 
Kuten elektroniikkaa ei voi ymmärtää soveltamatta Ohmin lain kolmea muuttujaa, ei mitään muutakaan luonnonilmiötä voi ymmärtää, jos ei näe, että kolmas muuttuja on kaikkialla aina tarjolla, ja vaatii vain havaitsemistaan, jolloin kokonaisuus tulee näkyviin muuttuen ymmärrettäväksi.

Luonnossa vallitsee sellaisuus, eli kaikki mikä on, on sitä todella. 
Dualistinen tarkastelukulma panee meidät näkemään kaiken joko-tai kysymyksen valossa. Vastauksemme ovat sitten sen mukaisia.

Sellaisuus merkitsee, että aina kun olemme vastaamassa johonkin kysymykseen "kyllä" tai "ei", niin kolmas vaihtoehto on aina läsnä valmiina tunkemaan mukaan. Dualistinen kysymyksenasettelu ei kuitenkaan salli mitään kolmansia vaihtoehtoja.
"Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan", kuuluu eräs useimmin käytettyjä dualistisia pelkistyksiä, joka johtaa (tai jonka seurausta on) oman itsemme näkemiseen juurikin kaksinapaisena, dualistisena.
 Dualismi pakottaa ajattelumme etenemään sykäyksittäin kuten digitaalinen kello, mutta luonnossa kaikki liike tapahtuu "portaattomalla säädöllä"!


 Siten muutoksen ymmärtäminen on täysin mahdotonta ilman, että tarkastelemme sitä vähintään kolmen muuttujan valossa.

On ehdotettu (taisi olla itse Gurdjieff), että kyllä- ja ei-sanojen lisäksi otettaisiin kielenkäyttöön sana "po", joka edustaisi tätä kolmatta vaihtoehtoa. Että näin ei ole tapahtunut, osoittaa vain, miten lujassa dualistinen malli eli paradigma pitää otteensa.

Kolmio on yleispätevä

Näin mikä hyvänsä ilmiö on kuvattavissa kolmiona,  ja muutokset siinä kolmion sivujen ja kulmien eksakteina muutoksina. Tosin tätä eksaktiutta emme aina pääse todentamaan johtuen mittalaitteidemme puutteista, mutta kun osaamme verrata sitä vaikkapa juuri Ohmin lakiin, niin yhtäläisyys ei voi jäädä pimentoon.

Historiaa onkin syytä arvioida (pitäähän sitä arvioida jos kerran yrittää ottaa opikseen!) paradigmojen valossa.  
Ja kun trialismista pääsee jyvälle, ei voi olla näkemättä,  miten dualismi, tuo uskonnon rintaperillinen, on leimannut lähes kaikkea.
Lähes kaikki hist. virtaukset perustuvat erilaisiin vastakkainasetteluihin.  

Tiedän historiasta vain yhden toimijan, jonka tietoisena päämääränä on ollut yhteinen hyvä; hän on tarunhohtoinen kuningas Ashoka, ( joka vaikutti Intiassa v.-v. 268 eaa. vuoteen 232 eaa.). Hänenkin hohdokkuuttaan lienee aika kasvattanut melkoisesti!

Miten dualismi etenee aattesta aatteeseen näkyy hyvin esmes Karl Marxin dialektinen materialismi-nimellä tunnetussa filosofiassa.
"Marxin oppi on kaikkivoipa, sillä se on oikea", julisti V. I. Lenin (muistinvarainen lainaus kirjasta "Materialismi ja empiriokritisismi".
Mitä tämä on muuta kuin toisinto tuosta Jeesuksen sodanjulistuksesta, joka kuului: "Joka ei ole minun puolellani, se on minua vastaan". 
Kumpikin näistä sitoutuu viemään aatteiden taistelun hamaan loppuun saakka joka merkitsee "vastapuolen" täydellistä hävittämistä. Ja onhan tämän seurauksia nähty!

Marxilaisuuden tähänastisissa sovelluksissa ilmeneekin kohtalokkaalla tavalla dualismin kaikkein pahin ilmenemismuoto: Dualistinen ihmiskäsitys on siinä niin pelkistettyä, että valtiovalta ottaa hoteisiinsa ihmisen kaikki ulottuvuudet. Kun kristillisissä ym. uskonnollisissa yhteiskunnissa on onnistuttu (enemmän tai vähemmän) sysäämään hengellinen elämä kirkon ym. uskonnollisten laitosten hoteisiin, niin nyt onkin tämäkin elämänalue otettu valtion valvontaan.
 Neuvostoliiton lähihistoria sekä Kiinan ja pohjoiskorean nykytodellisuus osoittavat vastaansanomattomasti, että juuri hengenelämä on valtion mustasukkaisimmin varjelema elämänalue.

Kun katselee, miten kybernekniikan kehitys mahdollistaa yhä uusia ja tehokkaampia ihmisen toisen ihmisen kyttäämiseen soveltuvia välineitä, ei pidä epäillä, etteikö se yhdessä täällä tapahtuvan maallistumiskehityksen kanssa johda juurikin samanlaiseen jopa pahempaan tilanteeseen.
Mutta minä näen tässä myöskin uuden alun, dualismi on tullut tiensä päähän, trialistinen paradigma on valmis astumaan johtavaan rooliin.