Toden ja tarun fuusio

Tarua ja Totta Co Ltd

Se tärkein, mitä exiilin ajan kirjoittajat ottivat tehtäväkseen todistaa, on juutalaisen kansan erikoisuus, ts. sen identiteetti. 
Olevista oloista johtui että sitä oli korostettava erityisesti.
Mutta koko se aineisto, jolla tätä perusteltiin, palautuu taruihin. Vanhimmillaan niin kauaksi menneisyyteen että perspektiivi ei paljoa muutu siitä katsotaanko sitä sitten meidän ajastamme vai pakkosiirtolaisuuden ajasta käsin. 
Sanalla sanoen ammoisiin aikoihin.
Niiden tarujen päälle tuli siis juutalaisuus perustettua. 
Ja juuri niidensamojen tarujen, sekä juutalaisuuden päälle on kristinuskokin perustettu.

Patriarkkatarut

Ehkä eniten juutalaisten identiteetille merkitsevät patriarkkatarut. Varsinkin Abraham on keskeinen kulttihahmo.
Patriarkkatarut kulminoituvat kahdentoista sukukunnan muodostumiseen, mikä taas liittyy voimakkaasti Egyptissä olemiseen, sieltä lähtemiseen sekä Kanaanin maan rosvoamiseen ja asuttamiseen. Kolmantena esiin nousee kuninkaitten aika joista erityisesti David nostetaan keskeiseksi.

On syytä ottaa vakavasti se arkeologian todistus, että näiden kertomusten todenperäisyydestä ei ole sen enempää näyttöä kuin Kalevalaisesta Sampo-tarusta rakkaustarinoineen ja ryöstöretkineen.

Juuri nämä kuitenkin ovat niitä "uskon asioita" jotka jokaisen juutalaisen on identiteettinsä nimissä nielaistava.
Ja ne ovat periytyneet suoraa kristinuskoon sikäli, että juuri nämä on jokaisen kristityn pakko nielaista totuuksina, tunteakseen itsensä kelvolliseksi seurakuntaan.
Ne ovat asioita jotka tulevat opiskeltaviksi sen jälkeen kun varsinainen paavalilainen "uskoon tulo" on tapahtunut.  


Itse asiassa vaikuttamassa on kaksi eri efektiä: Samalla kun kirjallinen aineisto alkaa käydä yhä häilyvämmäksi, alkaa myös arkeologinen aineisto olla todistusvoimaltaan yhä kyseenalaisempaa; todella harvassa ovat ne "vanhojen" kirjojen kertomat tapahtumat joille löytyy selkeä tuki arkeologiasta.

Näin kertoo tuntematon exegeetikko Wikipediassa:
"Abrahamista ei ole muuta tietoa kuin Raamatun kertomukset.
Teologi Aapeli Saarisalo [1] kuitenkin mainitsee Ensimmäisen Mooseksen kirjan 14. luvussa kuvattujen tapahtumien [2] saaneen muinaistutkimuksesta ja nuolenpääkirjoituksista vahvistuksen. Luvussa kerrotaan muun muassa Kedorlaomerin, kanssaan olleiden kuninkaiden ja Abrahamin välisestä taistelusta."

Tässä onkin jotakin tuiki oleellista koskien näyttöä:
Ihan samoin kuin suomalaisen Sampo-tarinan taustalla täytyy olla jokin todellinen tapahtuma, on todennäköistä, että myöskään Abrahamia ei ole nostatettu aivan tyhjästä.  Ei ihmiselle ylipäätään ole mahdollista kuvata mitään mikä ei tavalla tai toisella liity hänen omaan kokemuspiiriinsä.
Minkä hyvänsä taruhohteen takaa paljastuu aina tarua ja totta. Se on tullut monesti vastaan historiantutkijoita.  Troijan kaupungin rauniotkin löytyivät vaikka koko tarinaa Troijan sodasta pitkään pidettiin pelkkänä taruna.
Rauniot puhuvat omaa kieltään samoin monet muut Iliadissa mainitut seikat, auringonpimennykset yms.
Kuka niitä voi epäillä!
Mutta sitten siellä kerrotaan myös, miten erinäiset jumalat puuttuivat sodankäyntiin henkilökohtaisesti, lähettivät unia eri osapuolille jne. Kuka niitä nyt totena pitäisi, kun ei sen nimisiä jumalia pitäisi olla olemassakaan.
Kaiken kaikkiaan selkeän historiallisen aineksen erottaminen selkeästi taruaineksesta ei pitäisi olla mahdotonta nykyajan keskivertoihmiselle.


Kun siis "nuolenpääkirjoituksetkin vahvistavat että Abraham on taistellut kuninkaita vastaan", on mieletöntä epäillä tapahtuneen todellisuuspohjaa yhtään enempää kuin muissakaan yhteyksissä missä lähdevertailua käytetään todistusaineistona. 

Mieletöntä olisi siis edes yrittää todistaa valheeksi sitä, että Abraham olisi aikonut uhrata poikansa jumalalle, vaikka tätä eivät nuolenpääkirjoitukset vahvistakaan.  Vanhoista kirjoituksista ja muusta arkeologisesta aineistosta selviää kuitenkin riittävällä varmuudella, että ihmisuhrit ovat olleet tuona aikana yleisiä, mm. Molok-nimisen jumalan kultissa. On myös selvästi osoitettu, että myöhemmin Jahveksi nimetty jumala ei noina aikoina ollut suinkaan saavuttanut sitä identiteettiä mikä exiilin aikana kirjoituksiin sinetöitiin.
Miksi siis se mikä onnistui Molokin palvojilta ei olisi onnistunut myös Abrahamilta?
Tiedetäänkö ylipäätään, minkä nimistä  jumalaa Abraham palveli?
Jahveha putkahti näyttämölle vasta ilmestyttyään Mooseksen aikana!

Mutta kun kulisseista astuu henkiolento joka lopulta estää murhateon, tekee sopimuksia sopimusten päälle ihmisten kuten Abrahamin kanssa, orjuuttaa näitä kummallisilla säädöksillä jne, niin tekstiin tulee niin monta todistusvoiman kannalta heikkoa lenkkiä että kokonaisuutta ei voida enää pitää luotettavana.

Taistelu joitakin heimopäälliköitä vastaan on nyt kerta kaikkiaan aivan eri tason tarinaa kuin jumalalliset ilmestykset.  Edellisen on katsottava kuuluvan todennettaviin asioihin, siis tavalla tai toisella kokemuspiiriimme, jälkimmäisen taas ei.
Vielä nykyäänkin kaikenlaisten ihmeiden ensisijainen tunnusmerkki on se, että niistä vain kuullaan ja luetaan, kyselijä ei koskaan saa niitä henkilökohtaisen kokemuksen kautta.

Alinomaan vätkytetty kysymys "onko Raamattu totta" ei ole selvitettävissä sillä että todistetaan jonkin siinä mainitun maallisen tason tapahtumaan todellisuus muihin lähteisiin vertaamalla.

Egyptin keikka.

Myös se on aivan ilmeistä että joku porukka on lähtenyt egyptistä.
Mutta yhtä ilmeistä on, että tähänkin tarinaan on , suullisen perimätiedon lainalaisuuksien mukaisesti, liittynytmuista aiheista liittynyttä aineistoa samoin kuin mielikuvituksen tuotetta.
 Ja yhtä ilmeistä on, että historiankirjoituksen tarkoitushakuisuuden lainalaisuuksien perusteella tapahtumia on vielä valikoitu ja väritetty toimitusvaiheessa, ts. exiilin aikana.  Onhan vallinnut poliittinen tilanne lähes todistettu asia, ja onko missään muualla ikinä nähty täysin motiiveista riippumatonta, objektiivista historiankirjoitusta?!
Jopa Raamatussa itsessään on paljon viitteitä siitä että asiat eivät todellisuudessa tapahtuneet aivan kuvatun laisessa järjestyksessä
1. Moos. sisältää moniakin viittauksia siihen että "luvatussa maassa" eleltiin suhteellisen normaalia elämää niinä aikoina kun kirjoittajat satuilivat koko kansan olevan Egyptissä.
Ruuben muhinoi isänsä vaimon kanssa, yhden niistä. Tästä teosta Jakob sitten kirosikin tämän kuolinvuoteellaan.
Juuda muhinoi poikiensa yhteisen lesken kanssa. 1.Moos.38.
Tämä kertomukset ovat ennen Josefin Egyptissäolokertomusta, mutta kerrotut tapahtumat sinänsä osoittavat, että Kanaanin maan ja Egyptin ajat virtasivat siinä määrin eri tahtiin, että molemmat eivät voi olla totta.
Tai paremminkin, että kumpikaan ei voi olla täysin totta!

Josef oli kolmissakymmenissä kun muhinoi rva Potifarin kanssa eikä paljon aikaa vierryt siitä kun Faaraon uni tuli ajankohtaiseksi.
Juuda oli samoissa ijissä lähtiessään pois porukan luota ja mennessä naimisiin, siitä täytyi mennä vielä n. 25 v.  että esikoispoika tuli naimaikään, kuoli, ja toinen poika, Oona, rupesi hässimään leskeä.
Sitten vielä jonkin aikaa ja tämäkin kuoli...
Siitä vielä jokunen vuosi että Seela, kuopuspoika, tuli täysi-ikäiseksi jotta leski kerkesi havainnoida että tämä friijusteli muita eikä meinannutkaan tulla häntä hässimään, siitä sitten vielä jonkin aikaa, ja niin Juuda itse kerkesi siittää lesken tiineeksi.
Karkeasti arvioiden puhutaan vähintään 40 vuoden rupeamasta, mutta 7 lihavaa vuotta menivät ja tulivat tuona aikana ja nälkävuodet seurasivat ja koko 11 hengen velisarja olisi muka lähtenyt yhdessä Egyptiin ostoksille.
Ei sovi kuvaan.
Eikä kuvaan sovi sekään, että kun Taamarin, lesken, raskaus paljastui, Juuda aikoi muitta mutkitta polttaa tämän.  Mutta minkä lain mukaan? Mooseksen laki annettiin vasta vuosisatoja tapauksen jälkeen!
Jos taas jokin vastaava laki oli voimassa jo Juudan ja Taamarin aikana, niin se himmentää koko Mooseksen lain gloriaa; mihin tarvittiin jumalallisia säädöksiä joita ihmiset osasivat noudattaa oma-alotteisestikin !?
Toisaalta, Rubeninkin teosta oli Mooseksen laissa kuolemanrangaistus. Miksi siitä sitten ei ollut muita seurauksia kuin että Jakob haukkui Rubenin ennen kuolemaansa?

Johdonmukaisuutta ei edes viitsi alkaa pohtimaan kun pitää mielessä, että niin lakien kuin tapahtumienkin kirjoittajat tuskin tiesivät niiden tapahtuma-ajoista sen tarkempaa kuin mitä me nyt tiedämme !

Taas kolme muuttujaa

 Välineinämme tietojen käsittelyyn ovat havaintomme, sekä kykymme ja hankitut tapamme tarkastella asioita. Jälkimmäiseen kuuluu siis persoonallisuus ja kansallinen, paikallinen ja henkilökohtainen kulttuuri. Suurin piirtein tarkasteltuna sillä on tekemistä koko ihmiskunnan kulloisenkin kehitysasteen kanssa.

Mutta siinä on vasta kaksi muuttujaa. Olemme kuitenkin todenneet että minkä hyvänsä mekanismin ymmärtämiseksi tarvitaankin kolme, trigonometrisen funktion edellytykset.
Kolmas onkin se, joka näyttää muuttuvan kahden muun muuttujan yhteisvaikutuksesta.  Niinhän trigonometriset funktiot kaikilla aloilla toimivat.
Tässä tapauksessa sen on asia itse. Siis se, mikä olla jököttää, on niinsanotusti "hiljaa tosi" kaiken aikaa, riippumatta siitä, kuka tarkastelee, missä tarkastelee ja milloin tarkastelee.
Tapahtuma on tapahtuma per se, meidän on tunnustettava että se on, on ja on, riippumatta havaitsijasta, koska muutkin havaitsevat sen, joskin toisesta kulmasta. Ja vielä koska omakin käsityksemme siitä muuttuu kun, pääsemme tarkastelemaan sitä entistä paremmasta näkökulmasta.
Niinpä Juudan pojan Oonan kuolema on tapahtunut tosiasia, eikä edes mitenkäään poikkeuksellinen. Silloin, kuten nytkin, kuoli ihmisiä ja uusia syntyi, ilman että niitä kirjattiin edes väestörekisteriin.
Tämä nimenomainen tapahtuma nyt kuitenkin kirjattiin Raamatun lehdille, ja  sitten tulkittiin raamatullisesti. Siinä juuri näkyy kulttuurin vaikutus.

Uskovaisella on paineet oman uskontonsa peruskertomukset  kirjaimellisesti.


Toisen uskonnon piirissä tapahtuneet tulkinnat kuitenkin näyttäytyvät helposti sen kannattajien tulkinnalta.
Oonan kuoleman   sellaisuutta ja muita vastaavia raamatun tapahtumia pääsemme nyt katsomaan uudesta vinkkelistä kun tiedossamme on  Iliaksen Troija tarun ja muiden  tarujen lainalaisuudet; myytinmuodostuksen lainalaisuudet yleensä.
Näemme, miten ja mistä syystä jumalallinen kosketus tulee kertomukseen mukaan.
Tässä ei oteta kantaa siihen, onko Jahve tai muu jumala ollut ohjaamassa Raamatussa kuvattuja tapahtumia, tässä otetaan kantaa siihen, ja vain siihen, miksi kirjoittaja on sen näin tulkinnut. Sitä on joka tapauksessa pidettävä selviönä, että kirjoittajalla ei ollut asiasta henkilökohtaista havaintoa. Kumotkoon tämän joka tietää paremmin.