Ehdotuksia, aina vaan ehdotuksia

Sana "suggestio" on yleisesti mielletty psykologian piiriin luuluvaksi lähes tieteelliseksi termiksi.
Näin siitä kertoo kuitenkin Wikipedia:

"Suggestio on psykologiassa mikä tahansa yksinkertainen tai monimutkainen kommunikaation muoto, jonka tarkoituksena on saada kohdehenkilö kokemaan asioita tai toimimaan tietyllä tavalla. Se voi olla sanallista tai sitten ei. Se voi pyrkiä saamaan ihmisen toimimaan tahtonsa mukaisesti tai sen vastaisesti. Yleisiä, jokapäiväisiä suggestioita ovat mainokset.

Puhekielessä suggestio sekoitetaan usein suggestiota edistäviin toimiin kuten sosiaalisiin paineisiin tai hypnoosiin."

Sanalle ei siis tarvitse antaa mitenkään "korkeakirkollista" merkitystä, ja monissa indoeurooppalaisissa kielissä kuten englannissa, italiassa, espanjassa ja ranskassa se tarkoittaakin sananmukaisesti käännettynä ihan vain ehdotusta, siis vaikkapa sitä mitä johtokunta tai kuka hyvänsä kokouksen osanottaja esittää muiden pohdittavaksi.

Ja arkielämässä suggestio eli ehdotus tarkoittaa kaikkea mikä saa, tai minkä tarkoitus on saada meidät toimimaan, reagoimaan määrätyllä tavalla.
Niinpä esmes kylmä ilma on suggestio pukea lämpimiä vaatteita.
Samaa suggestion virkaa voi toimittaa myös vilkaisu lämpömittariin, olemme oppineet tulkitsemaan sen viestejä lähes tyydyttävästi. Ei kuitenkaan aivan; voi olla että tuulee tai ei tuule, jolloin mittarin lukemat on syytä tulkita jonkin verran eri tavalla.
Ts. pukeutumisessa on otettava huomioon enemmän tekijöitä kuin mittari antaa ymmärtää. Ne ovat kaikki ehdotuksia, ja kokemuksesta tiedämme, että aina ei niiden noudattaminen ole ihan helppoa...



Mieli on siis tekemisissä  ehdotusten kanssa, ehdotusten, joita tulee jatkuvasti sen kultakin kolmelta laidalta. Niitä se prosessoi ja palauttaa takaisin kullekin taholle.

Jokainen kolmesta sivuista on alttiina ulkopuolisille vaikutteille, siis ehdotuksille.
Nämä välittyvät mielelle kunkin sivun rajapintojen kautta, palautuen sitten samoja teitä takaisin ulkomaailmana. Kaikkialla näemme sitten tekojemme ihmeellisiä vaikutuksia..
Vain näytös- tai koeluontoisessa hypnoositilanteessa on suoraa osoitettavissa että suggestio on tullut ulkoapäin.
Kukaan ei sensijaan voi sanoa, mikä on mielen kulloisenkin sisällön alkuperä.  Ja itseasiassa muuta kuin ulkopuolista voikin olla vain melko vähän, sillä aikaisemmat ulkopuolelta saadut vaikutukset ovat aina läsnä uuden tullessa.
Puhumme kulttuurin vaikutuksesta.
Ja tarkemmin ajateltuna tämä ei ole edes inhimillinen ominaisuus. Kaikki luonnossa toimii niin.  Ehkä kasvit ja puut ovat niitä jotka kunakin hetkenä ovat kaikkein eniten "oma itsensä".
Loppusumma mielen toiminnasta on siis, että se saa ehdotuksia kolmelta taholta. Mutta ulkopuolisen vaikutuksen takia mieli ei aina ole vapaa prosessoimaan näitä, vaan jokin puolista voi jäädä vähemmälle huomiolle tai huomiotta, tai sitten joku niistä voi joutua väkivaltaisen manipuloinnin kohteeksi, jolloin se ei toimi luontaisten taipumustensa mukaisesti.



Mielemme kolmiossa käsittelemme mielteitä.
Mieli kun sijaitsee kehon, psyyken ja hengen ympäröimänä, niin mielteet muodostuvat tietysti niiden suunnista tulevien ehdotusten pohjalta.
Liikennettä kulkee molempiin suuntiin.

Nykyaikaisesta tarkastelukulmasta, joka hyvin pitkälle näkee lähes kaikissa tämän maailman tapahtumissa informaatiota, ei ole vaikeata käsittää, myös tämä prosessi on sitä samaa: kytkentää ja takaisinkytkentää. Sanalla sanoen informaation vaihtoa.

Näistä samoista asioista on kysymys myös sisällämme tapahtuvissa toiminnoissa, jotka ovat koko ajan sekä vuorovaikutusta (kytkentä ja takaisinkytkentä) ulkomaailman kanssa, että sisäisiä ilmiöitä, joissa myös tapahtuu samanlaista vuorovaikutusta omien sisäisten elementtiemme välillä.
Niitä elementtejä ovat tietysti kehomme, sielumme ja henkemme.
Mielemme on kuin CPU tietokoneessa, se vastaanottaa ja lähettää viestejä kehon (hardware), sielun (softa) ja hengen (bios) välillä.
Näistä muodostuu se kolmio jota kaiken aikaa yritän kuvata.
Tiedämme, että sama vaikutus ilmenee eri tavoin riippuen sen kohteen ominaisuuksista.
Niinpä jää alkaa sulaa auringon lämmössä, mutta jos se onkin jo sulanut, siis vettä, niin se alkaa höyrystyä.
Tai jospa se on jotain aivan muuta ainetta, esmes rautaa? Lämpölaajeneminen on silloin  vääjäämätöntä. Jos se taas on puuta, se kuivuu ja halkeilee, jos se on vaikkapa elävä organismi, esmes kissa, se mahdollisesti kääntää kylkeä, kun taas esmes koira saattaa lähteä etsimään viileämpää makuupaikkaa.
Voidaan ajatella, että vaikutus on niinkuin ehdotus, johon kukin reagoi sillä tavalla mitä omat aikaisemmin saadut tai hankitut eväät edellyttävät.




Mielteet muodostuvat  ehdotusten pohjalta.
Meditoidessa havaitsee, miten helposti joko fyysis- tai psyykkisperäinen ärsyke saattaa vallata mielen niin että sinne ei muuta mahdukaan. Kyseessä on silloin ehdotus, suggestio. Tähän suggestioon mieli reagoi.

Pienenkin kaupungin kadulla on kaikenlaisia huomiosta kilpailevia ehdotuksia siinä määrin, että on vaikeuksia löytää katukilpiä, numeroita  yms. seasta.

Meditaation tarkoituksena onkin juuri suggestioiden käsittely niin että ne häiritsevät mieltä mahdollisimman vähän. Vain siinä tilassa mieli voi kokea olemassaolon koko kolminaisuuden, ilman että yksikään näistä valtaa sen kokonaan.
Tavoitteeseen päästään usein *mantran* avulla. Mantra ei ole mikään loitsu, joksi sen kristityt dualistit ovat leimanneet, vaan se on sovinnainen apuväline johonka mieli vain hetkeksi pyritään kiinnittämään, ainoastaan siinä tarkoituksessa että pystyy torjumaan muut samanaikaisesti tarjolla olevat suggestiot.
Oleellista on, että mantrasta päästetään irti heti kun siitä kiinnipitäminen ei enää ole tarpeen muiden suggestioiden torjumiseksi. -- Samoin siitä napataan kiinni uudelleen heti jos joku muu ehdotus kaikesta huolimatta pääsee pujahtamaan mieleen.

Meditaatio on yksi elämäntilanteistamme jossa (toivottavasti usein!) voimme seurata sisäistä tapahtumistamme.
Mutta mieli on käytössä tietysti myös muina aikoina, itse asiassa jatkuvasti.
Jatkuvasti meitä pommitetaan erilaisilla ehdotuksilla, jatkuvasti omaksumme ympäristöstä uutta. Jokainen ilta on aamua viisaampi, informaatiota, ehdotuksia tulvii, tietoa kertyy.
 Tästä kaikesta seuraa, että emme pysty erottamaan kaikesta mieleemme tulevasta mikä on omaamme, mikä ulkoa syötettyä

Tässä yhteydessä on huomioitava, että olemukseemme  yhteisöoliona kuuluu kollektiivinen tajunta, joka käytännössä tarkoittaa, että meidän tuleekin omaksua laumasta tulevia virikkeitä. Meillä on sekä tarvetta että syytä olla yhtä lauman kanssa. 
Tämäkään ei ole erityisesti ihmiselle tunnusomaista, se on luonnossa kaiken läpi tunkeva piirre joka koskee kaikkein erakkomaisimpiakin eliölajeja.

Kaikki kulttuuri perustuu mitä suurimmassa määrin siihen, että mielen on hyväksyttävä ja se hyväksyy ulkopuolisen suggestion.
Toisaalta ne jotka eniten vievät ns. kulttuuriksi miellettyjä asioita eteenpäin, ovat useimmin kapinassa tätä ulkopuolista vaikutusta vastaan. Enemmänkin: kaikkinainen kulttuuri voi kehittyä vain tämän kapinan kautta.

Pöytä puhtaaksi, suku saa kenkää

Myös uskonnon historiassa tämä asiantila on silmiinpistävä:
Kaikki minun tiedossani olevat uskontojen "perustajat" ovat lähes ensimmäisenä tekonaan antaneet potkut suvulleen, ts. traditioille.

Israelin muinaistaruston Abram lähti kotoaan ja vaelsi kaukaisille maille saadakseen olla rauhassa suvun suggestioilta ja omaksua uutta. 

Siddartha Gautama, josta käytetään titteliä buddha, teki myös mainitunlaisen irtioton. Kerrotaan, että kun hän sitten valaistuttuaan osui syntymäkaupunkiinsa ja omaksumansa opin (tämä ei ollut tullut valaistumisessa vaan yhteisöissä joissa oli vieraillut) mukaisesti kerjäsi syötävää kaupungin kadulla, niin hänen isänsä lähetti terveisiä että "Tule pois, ei oikein sovi että kuninkaan sukulainen kerjää" niin Siddartha oli lähettänyt vastaterveisiä että "en minä ole teidän sukuanne, minä olen niiden sukua joiden opissa olen ollut" (muistinvarainen lainaus).

Melkein samoin sanoin Jeesus erotti lähiomaisensa jotka olivat tulleet noutamaan tätä synagogasta, missä tämä ol



i kuulemma tullut hulluksi ja saarnasi oppineille miehille.
Näin kertoo Markuksen evankeliumin 3. luku:

  " Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä.
 Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua".
Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?"
 Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!
Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Mark. 3:31-35

Nämä esimerkit puhuvat voimakasta kieltään siitä, millainen myllerrys käy alituiseen ihmisten mielissä, kun trialistinen vuorovaikutus toimii ja olemuksemme eri puolet ottavat mittaa toisistaan.
Enemmistö meistä ratkaisee ristiriidan sopeutumalla ulkopuoliseen suggestioon. Sitähän juuri on erilaisten uskontokuntien (ja tieteen ja taiteen aloilla muunlaisten koulukuntien ja kuppikuntien) muodostuminen ja koossa pysyminen.
Joidenkin harvojen kohdalla se ratkeaa vain "sisäistä ääntä" seuraamalla, ja niin asianomainen lähtee omille teilleen. Tuota pikaa hän sitten ilmaantuu johonkin ja uusi yhteisö alkaa muotoutua hänen ympärilleen.
Kuvaavaa on myös, että perustaja vääjäämättä melko pian menettää otteen yhteisöstä muille, sillä luutuminen alkaa heti, eikä hän suinkaan mitään luutumaa ole lähtenyt perustamaan.
Kaiken tämän määrää kuitenkin luonnon lait, eikä suinkaan yhdenkään yksilön ns. tahto.

Mehiläiskuningatar hovinsa ympäröimänä