Aina on jossakin joku jotenkin
Kaikki maailman tapahtumat ovat tapahtuneet, tapahtuvat ja tulevat aina tapahtumaan jollakin TAVALLA.Sama koskee ihmisten tekemisiä.
Voin olla tyytymätön jonkin henkilön tapaan suorittaa jokin tehtävä.
Saattaa sattua että vaihdan suorittajaa, mutta hänenkään tekotapaansa ei kelpaa,
ja päätän suorittaa toimenpiteen itse.
Tässä vaiheessa olenkin sen tosiasian edessä, että jollakin TAVALLA se on joka tapauksessa tehtävä. Mitä vikaa onkaan ollut aikaisempien ytrittäjien menetelmissä, so. menettelytavoissa, joudun kuitenkin itse turvautumaan ehkä samaan, ehkä toiseen tapaan. Tässä vaiheessa usein selviää idean ja sen toteuttamisen välinen ristiriita.
Täten toteutuu myös historia.
Menneisyyden tapahtuma toisensa jälkeen avautuu silmieme eteen arvioitavaksi, sillä rajoituksella, että osa aineistoa on vääjäämättömästi hävinnyt.
Niistä mitä on jäljellä, muodostamme tulkintamme tapahtuneista.
Tässä vaiheessa subjektiivisen tekijän rooli korostuu:
Sitä mitä emme ymmärrä, silloitamme ja siloitamme, jos ei aina niin ymmärrettävään, niin kuitenkin käsitettävään muotoon.
Tässä prosessissa jumala ja henkimaailma ovat hyvin käyttökelpoisia käsitteitä.
Historia on kulkenut kulkuaan, asiat ovat tapahtuneet määrätyllä tavalla, ja merkityskset on annettu sitten matkan varrella, viimeinen silaus kirjoittamisvaiheessa, ehkä vihonviimeinen vasta kanonisointivaiheessa.
Jos ajattelemme Vanhantestamentin pääkertomuksia, niitä, jotka varsinaisesti antavat sen aineiston johon kristinuskokin nojaa, niin katsokaamme perspektiivin samiseksi nykytieteen tutkimustulosten valossa muutamia "etappeja" tuosta kandelle lehdelle ahdetusta tapahtumaketjusta. Näin pääsemme oikeaan perspektiiviin.
Maailman luominen.
Wikipedia: "Maailmankaikkeuden ikä on alkuräjähdysteorian mukaan alkuräjähdyksen ja nykyhetken välillä kulunut aika. Nykyisen tietämyksen mukaan se on noin 13,82 miljardia vuotta eli 13,82 gigavuotta (Ga)"
Elollisen luominen
Wikipedia: "Ensimmäiset esitumaiset bakteeria muistuttavat eliöt ilmestyivät noin 3,6 miljardia vuotta sitten. Elämää saattoi Maassa olla aiemminkin, ehkä jo 4,3 miljardia vuotta sitten. Elämän synnyttyä eliöt olivat kauan aikaa mikroskooppisen pieniä: ensimmäiset merkit monisoluisista eliöistä ovat vasta noin 1,2 miljardin vuoden takaa.[2]"
Ihmisen luominen. Tämä historia on vähän häilyvä.
Wikipedia: "Varhaisimpien tunnettujen ihmisapinoiden, joihin myös ihminen kuuluu, tiedetään eläneen Afrikassa mioseenikauden alkupuolella 23–15 miljoonaa vuotta sitten. Nämä puissa eläneet Proconsul-sukuun sijoitetut ihmisapinalajit olivat nelijalkaisia, pieniaivoisia ja hännättömiä. Esimerkiksi lajin Proconsul heseloni kallo oli huomattavan ”ihmismäinen”.
Ja:
" Ihmisten tarina alkaa suvun Homo kehittymisestä 2 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy nykyihmisen eli lajin Homo sapiens ilmestymiseen."
Sekä:
"DNA-molekyylien perusteella on laskettu nykyihmisen kehittyneen omaksi lajikseen noin 200 000 vuotta sitten".
Ja vielä vähän:"Aurignacin kulttuuri n. 42 000–30 000 vuotta sitten oli ensimmäinen tai lähes ensimmäinen nykyihmisen Eurooppaan tuoma kivikautinen kulttuuri. Tätä kulttuuria oli myös lounais-Aasiassa, josta sen edustajien uskotaan saapuneen Eurooppaan. "
Nämä siis Wikipediasta kaikki.
Kun ajatellaan, että koko tämä historia on tallennettu Raamatun kirjoituksiin pääosin pakkosiirtolaisuudessa ja välittömästi sitä seuranneene aikana, niin nykyisillä sananselittäjillä ensimmäinen varsinainen kiinnekohta selittämäänsä sanaan on vain 2500 vuoden päässä. Selitettävää sanaa riittää sitä edeltävältä ajalta niin pitkään, että alku on 520000 (viisimiljoona kaksisataatuhatta) kertaa kauempana takanapäin kuin kirjoittamisen ajanähtynä käytännössä yhtä kaukana takanapäin kuin meidän päivinämmekin.
 |
| Kas näin vuosimiljoonat muuttuvat vuorokausiksi, kun tarve ilmaantuu |
Elollisen ilmaantumiseen nähden tuo suhdeluku on 0,000000694 siis suurempi, mutta edelleen täysin mahdoton meidän hahmotettavaksi.
Aurignacin kulttuurin ajankohtaan suhdeluku alkaa lähestyä käsitettävän rajoja, ollen 0,06 tai jotain sellaista. Mutta vain lähestyä.
Pyydän asian havainnollistamiseksi kuvittelemaan kaukoputkea jonka objektiivista tarkastelun kohteena olevaan objektiin olisi matkaa tuolla suhdeluvulla ilmaistava määrä.
Ymmärrettäviin suhdelukuihin päästäänkin vasta kun verrataan aikaa meidän päivistä pakkosiirtolaisuuden kautta Raamatun alkukertomuksien ajankohtaan, joka olisi 6000 vuotta. Suhdeluku olisi tällöin 0,04. Tämä alkaa olla hahmotuskykymme piirissä, sillä tarkaseteltava ajankohta olisi vain vähn yli 2 kertaa kauempana kuin välimatka objektiivista eli tarkastelijasta meihin.
Tämä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että tarkastelijan on yllättänyt uskon puute ja hän on kyennyt kuvaamaan vain sellaisia aikajanoja jotka jotenkuten ovat sovitettavissa hänen omaan kokemuspiiriinsä. Mikään arkeologinen löytö ei nimittäin puolla tuollaista historiankäsitystä.
Muistinvaraisilla sukuluetteloillahan voidaan päästä tuollaisiin mittasuhteisiin, varsinkin jos pistetään kaukaisemmille sukupolville ikää n. 10-15 kertaisesti sen mikä missään todellisuudessa olisi ollut mahdollista.
Ja mitä siitä seuraa?
Muunmuassa se, että kaikki sellainen aines, mikä kanonisoidussa kirjoituksessa kertoo jumalan itsensä tai ns. enkeleiden puuttumisesta asiain kulkuun, on täysin vailla kiinnekohtaa.
Se on kulkenut niin monen kertojan ja niin erilaisten tulkitsijain kautta, että siihen ei edes muinaisina aikoihin ole voitu suhtautua niinkuin aitoon todellisuuskuvaukseen, sellaiseen, joka pyrkii välittämän vaikkapa eilispäivän henkilökohtaisia kokemuksia toisille henkilöille.
Ja miksikähön ei?
Siksi, että niinkuin ei nykypäivinä, niin ei muinaisinakaan aikoina sellaisia kokijoita ollut saapuvilla, vaan niistä kuultiin vain varmaksi vannottuina toisen käden tietoina.
(Nykyaikainen paralleeli tuolle prosessille on Joseph Smith ja hänen kultaiset taulunsa jotka mystisellä tavalla katosivat.)
Se on matkalla kokenut monenlaisia ristiin rastiin vaikuttavia poliittisia paineita, jolla on suurinpiirtein sama vaikutus kuin kertojien muistin häilyvyydellä.
Tosin ne on helpompi havaita, sillä jotenkin poliittiset intressit ovat säilyneet ymmärrettävinä halki vuosituhansien. Niiden synty- ja toimintamekanismi ovat nimittäin yhäti samat. Ja näitten poliittisten paineiden tunnistamisessa ei tarvitse tyytyä pelkästään perinnäiskertomuksiin, vaan historiantutkimuksella on muitakin keinoja niiden todentamiseen.
Tyypillinen esimerkki siitä miten kertojan tulkinnat ymppääntyvät tapahtumien kuvaamiseen on vaikkapa 1.Moos. 38:7. Siinä Juudan pojan Eerin kohtalo sivuutetaan yhdellä virkkeellä:
"Mutta Eer, Juudan esikoinen, ei ollut Herralle otollinen; sentähden Herra antoi hänen kuolla"
Samanlainen tulkinta tehdään pian pikkuveljen, Oonanin, suhteen, joka myös kuolee täysin samasta syystä (jae 10).
Tällaisia tulkintoja ovat Raamatun kertomukset tulvillaan, ikäänkuin ihmiset eivät yleisesti ottaen kuolisi siitä riippumatta ovatko tekonsa olleet otollisia Hralle vai ei.
Eerin ja Oonanin episodi on pikkujuttu, mutta samantapaisia maalailuja vilisee todella kertomusten ihan kaikilla tasoilla.
Ne ovat merkityksellisiä siksi, että Raamattuhan ei itseasiassa itse edes väitä olevansa jumalan sanaa, se korkeintaan väittää kertovansa tuosta sanasta.
Mutta nämä lähinnä neulanpistoa muistuttavat pikku maininnat ovat niitä joilla tuo käsitys on kuitenkin niitattu uskovaisten tajuntaan.
Nykyiset sananselittäjät yrittävät usein käännytettäviä haaviinsa kysymyksellä "onko jumala olemassa".
Minä en ole koskaan tullut sellaiseen uskoon jossa näkisin koko kysymyksellä olevan suurta merkitystä.
Ja koska joudun näin kyseenalaistamaan koko syntiinlankeemuksen ja varsinkin sen että jumala olisi siitä varsinaista suorasanaista ilmoitusta antanut, niin minun kysymykseni onkin, että jos jumala nyt olisi olemassa, niin olisiko tuo "kaikkivoipa, kaikkitietävä ja kaukaa viisas" persoona laittanut ilmoituksensa paperille, muotoon jossa koi syö ja ruoste raiskaa. Sillä paperiin kääritään sätkiä ja sillä pyyhitään persettä.
Tämä sama kysymys on eri muodoissaan varmaankin kirkkohistorian kuluessa ollut useinkin ajattelevien ihmisten mielissä.
Ja siihen onkin silloin tällöin esitetty hieman virallisista opeista poikkeavia vastauksia, jotka kuitenkin ovat läpäisseet sensuurin. On ollut pakko.
On ajateltu, että luonto sinänsä sisältää jumalan ilmoituksen, sekä että jumalan ilmoitus on itse kunkin kuultavissa ja nähtävissä oman kolemuksensa kautta.
Meditaatiossa, kontemplaatiossa, sellaisia kokemuksia on aikojen kuluessa saatu.
Tämä ilmiökenttä on nimetty mystiikaksi, ja se on seurannut kaikkia uskontoja niiden virallisten linjojen ohella.
Tarkemmin katsottuna näyttää jopa siltä, että yksikään uskonto ei ole selvinnyt läpi vuosituhansien ilman näitä mystikko-häirikköjään.
On ajateltavissa, että jumalan ilmoitus olisi luettavissa erinäisistä koodeista, joita luonto sisältää. Tieto geeneistä ja niiden roolista perimässä on esmes träjäyttänyt ihmiskunnan tajunnan.
Wikipedia: "Deoksiribonukleiinihappo eli DNA[1] on nukleiinihappo, joka sisältää kaikkien eliöiden solujen[2] ja joidenkin virusten geneettisen materiaalin. Eliön lisääntyessä geneettinen materiaali kopioituu ja välittyy jälkeläisille."
Kysymys on siis informaatiosta joka välittyy sukupolvesta toiseen missä hyvänsä biologian piiriin kuuluvassa.
Mutta tämä on avannut silmät näkemään informaatiota myös elottomassa luonnossa.
 |
| Fotosynteesi on informaatiota pelkistettynä! |
Mitä on auringon valo muuta kuin informaatiota joka välittää jäälle tietoa ja tämä reagoi siihen välittömästi sulamalla vedeksi, tämä haihtumalla höyryksi jne.
Samat säteet välittävät lumen alta paljastuvalle kepille tiedon että sen on käyristyttävä, näin se nimittäin tekee kun lämpiävä puoli kuivuu ja vetäytyy suppuun suhteessa kylmempänä pysyvän selkäpuoleen.
Mitä tällä sittenn merkitysta?
Sen selittämistä en edes yritä ottaa tehtäväkseni. Tässä on oleellista se, että informaatio tulee ja se vaikuttaa. Ja tämä tapahtuu kaikkialla missä informaatio kulkee.
Siinä on koodi.
 |
| Yksinkertainen kuvaus information kulusta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki on sallittua kunhan vain koskee kulloistakin asiaa.