Trialismi

 Trialismin paikka

Dualismi on yleisesti tunnettu malli filosofiassa. Sen mukaan maailma ja kaikki olevainen siinä jakaantuu selkeästi kahteen kategoriaan, nim. aineelliseen ja henkiseen. Tässä sitten sekoillaan käsitteidenkanssa, milloin puhutaan henkisestä, milloin hengellisestä, milloin "henkisestä ja hengellisestä niinkuin aineellisen vastakohtana. Sekoilu johtuu siitä, että tiede ei tunnusta edes olemassaolevaksi sellaista "hengellisyyttä" joka jotenkin poikkeaa olemukseltaan "henkisestä", mutta kun tiedeyhteisö ei pääse, demokratian nimessä, yksin päättämään käytettävästä käsitteistöstä niin tilanne on se mikä on.

Dualismin vastakohtana on pidettävä monismia, ajattelutapaa jonka mukaan kaikki on yhtä ja samaa alkuperää.
Kristillistä kulttuuria voidaan pitää dualistisena sen voimakas ruumis-sielu asetelman kautta jota se ylläpitää.
Monistisesta käy esimerkiksi vaikka marxilainen dialektinen materialismi, sillä sen mukaan materia on ainoa mitä on olemassa. "Ainoa kriteeri johon olemme materian sitoneet on, että se on objektiivisesti olemassa" kirjoitti Lenin.

Lenin

Tämän mukaan kaikki aatteet ja uskonot ja ihmisen henkiset savutukset ja ideologiat ym. ovat ilmiselvästi materiaa kaikki, koska niiden objektiivista olemassaoloa ei voida kiistää. Myöskin niitä voidaan käsitellä ja ymmärtää tyystin materiaalisten lakien perusteella.

Sekä dualismista että monismista löytyy Wikipediasta riittävästi aineistoa jotta sanojen merkityssisältö ja käyttö tulee selväksi.

Samoin ei ole trialismin laita.
Kun esim. pistätte Googleen hakusanaksi "trialismi", olette vaarassa ohjautua vaikkapa juuri tähän minun blogiini.

Suomenkielisessä Wikipediasa siitä ei sanota mitään.
Sensijaan esmes espanhjankielisestä löytyy artikkeli koskien Saksasta juutalaisvainoja Argentiinaan paennutta immigranttia nimeltä Werner Goldschmidt, lakitieteilijää, joka kehitti juridisena *trialismina tunnetun* (?) opin.  Sen mukaan

Werner Goldschmidt

John Cottingham

juridiikan maailmassa vallitsee kolminaisuus käyttäytyminen, normit ja arvot.

Lähtökohta vaikuttaa järkevältä, mutta en tiedä että teoria olisi saavuttanut sen kummempaa suosiota, koskapa siitä ei muualta edes mainintoja löydy.

Englanninkielisessä Wikipediassa taas, jonne ohjautuu kun jättää suomelle tyypillisen vokaalin pois hakusanan perästä, kerrotaan hyvin lyhyesti trialismista seurtaavaa:
Itse kääntämääni:

René saa kyytiä

"Filosofisen trialismin esitteli John Cottingham vaihtoehtona René Descartesin edustamalle dualistiselle sielu-ruumis tulkinnalle.
Trialismi säilyttää sielun ja ruumiin  substanssit, mutta lisää kolmannen, tunteen, joka esiintyy liitossa yhdessä sielun ja ruumiin kanssa.Tämä mahdollistaa eläinten, joilta puuttuu ajattelukyky, tarkastelun tuntevina olioina eikä pelkkinä koneina.

Kristillinen trialismin on oppi jonka mukaan ihminen koostuu kolmesta ydinosasta (essence) nimittäin ruumiista sielusta ja hengestä, perustuen 1. Tessalonkalaiskalaiskirjeen 5:23 kirjaimelliseen tulkintaan:
"mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
Tämä oppi katsoo sielun ja hengen ja ruumiin kuuluvan samaan unioniin, jne.. "

Filosofisessa trialismissa huomio kiintyy lähinnä seuraavaan:
Kun ajattelee, että Rene Descartes vaikutti 1600- luvun alkupuoliskolla, ja John Cottingham taas on käytännöllisesti katsoen meidän aikalaisemme (tietääkseni tämä
brittiläinen yliopistomies on yhäti elossa!)  niin on sanottava että kovin kiivasta vauhtia ei filosofinen trialismi ole pitänyt ilmaantumisellaan
.

Melkeinpä samaa on sanottava kristillisestä trialismista.

Kuten huomasittekin, tuossa Wikipedian selostuksessa mainitaan sama

Paavali

Tessaloknikalaiskirjeen kohta, jonka minäkin olin tonkinut esiin jo edelliseen kirjoitukseeni.

Aikaisemmin olen maininnut, että Paavalin oli täytynyt olla kosketuksissa johonkin antiikin aikana vaikuttaneeseen trialismin aatteeseen, tai ainakin sellaisen itumuotoon, siksi johdonmukaisesti hänen käyttämänsä käsitteistö sivuaa trialismia.
Mutta ainoastaan sivuaa, ei päädy siihen puhumattakaan että olisi johdonmukaisesti trialistinen.
Kuten aikaisemmin sanoin, tuo Tess. 5:23 on yksi ainoa, siis mitä ilmeisimmin satunnaisesti esiintyvä ilmaus asiasta josta yhtä satunnaisesti on käytetty viittä kuutta toisenlaista ilmaisua muissa yhteyksissä

Minusta näyttää siltä, että Paavali on vain puolittain tiedostanut olevansa tekemisissä trialismin kanssa, ja on joutunut käyttämään paljon energiaansa sen ahtamiseksi dualismin asuun.
Voisi melkein sanoa, että tämän kristillisen teologian perustajan opissa trialistisen ihmiskäsityksen peittely on peräti johtava teema.
---

Sen paremmin ei onnistunut kirkkoisä Augustinuskaan.

 Augustinuksen merkittävin opetus kulminoituu ns. illuminaatio-oppiin, jonka mukaan kaikki tietäminen ja ajattelu perustuu näkymättömiin ideoihin, jotka voidaan tuntea vain Logokselta tulevan valaisun kautta.
Tässä näkyy miten hänellä trialismi muuttuu dualismiksi.
Mitä ne sellaiset "näkymättömät ideat" nimittäin ovat?
No ihan yksinkertaisen arkitodellisuuden kokemuksen perusteella (puhun jokaisen meditoijan kokemuksista)  niitä ehdotuksia jotka eivät tule ihmisen itsensä psyykkiseltä taholta, vaan spirituaaliselta taholta. Ja kyse on nimenomaan tahoista, ei tasoista, sillä yksi kolmion sivu ei voi olla toisen alla eikä päällä.


Myös pakanat pystyvät Augustinuksen mukaan tietämään mikä on hyvää ja tuntemaan Jumalan näkymättömän olemuksen...
Miksi eivät pystyisi, olemmehan me pakanatkin kolmitahoisia :)

Augustinus piispana

 Augustinuksella siis kaiken tiedon lähtökohta olivat Jumalalla olevat ideat. Tämän ajattelutavan hän oli omaksunut Platonilta.

Tieto ideoista tuli ihmiseen Jumalalta "illuminaation" kautta eli valon kaltaisesti – jumalallinen henki (mundus intelligibilis) säteilee nämä ideat suoraan ihmismieleen.

Niin niin, katsokaa, miten oikeassa hän olikaan, sinne ne mieleen ilmaantuvat.

 Näin tieto voitiin löytää ihmisestä itsestään, ei hänen ulkopuoleltaan.


    »Älä mene ulkopuolellesi, vaan palaa itseesi. Totuus asuu ihmisen sisällä, ja jos havaitset luontosi muuttuvaksi, nouse yläpuolellesi. Mutta muista noustessasi, että nostat itsesi järkisielusi yläpuolelle. Pyri siis tavoittamaan paikka, jossa järjen tosi valo sytytetään. Sillä mihin jokainen hyvä järkensä käyttäjä pyrkisi, ellei totuuteen?[»
(lainaus Wikipedian mukaan kirjoituksestaan 'Oikeasta uskosta", ei liene suomennettu.)
Miten oikeassa hän olikaan totuuden asuinsijaa määritellessään.

Kolminaisuusoppi

Trialismin kanssa ollaan tekemisissä myös ns. kolminaisuusopissa, jonka muotoilijana Augustinusta pidetään.

Ja miten läheltä hän sivuaakaan varsinaista trialistista ihmiskäsitystä
käyttäessään kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastasi hänen mukaansa ihmisen muistia, poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja pyhä henki ihmisen tahtoa ja rakkautta.

Mutta tässä näkyy miten johdonmukainen trialismi sysätään syrjään. Kun Paavali puhui tessalonikalaiskirjeessä hengestä, sielusta ja ruumiista ihmisen sisäisinä substansseina, niin tässä on koko konkkaronkka heijastettu ihmisen ulkopuolelle, siihen ajatushirviöön joka tunnetaan nimellä "pyhä kolminaisuus". Sen opin tulkintaristiriidat aiheuttivatkin sitten koko krist. kirkon hajoamisen itäiseen, ortodoksiseen ja läntiseen, katoliseen osaan.
Niin tapaa käydä ajatusrakennelmien kanssa sillä ne kasvavat aina ylisuuriksi kuunes sortuvat, ja mielenrauhaa niistä ei löydy.

Mielenrauha olisi löytynyt Augustinuksellekin sisäistä kautta, meditaation kautta, jos hän olisi seurannut jo löytämäänsä oikeaa jälkeä...