Trialismi

Minulta kysyttiin, mistä trialismin idea on alun perin pälkähtänyt päähäni.
Minun täytyi vastata että en muista.
Mutta nykytilanteesta lähtien on aivan selvä: Se paljastuu meditaatiossa "sielun silmille", ts. mieleen.

Niin yksinkertaista se on. Kun sulkee silmänsä ja kysyy "kuka minä olen", vastauksia alkaa tulla kolmelta taholta: kehosta, sielusta ja kolmannelta taholta joka on niin herkkä että sitä on mahdotonta edes tunnistaa muutoin kuin ehdottoman hiljaisuuden oloissa.  Se on spirito. Henki.

Kyllähän muutakin aineistoa on olemassa.  Apostoli Paavali, se vanha kunnon riitapukari, ajoi kuin käärmettä pyssyyn ajatusta jostakin "hengestä" joka tutkii hengen siinä kuin sielu tutkii sielun jne.
Tämä löytyy 1. korinttolaiskirjeen 2. luvussa, varsinkin jakeesta 11 alkaen.
Pieleen meni vain siinä kun hän yritti osoittaa, että nimenomaan tämä henki tulee jostakin meidän ulkopuoleltamme, kun taas ihmisen luonto, jota hän ei vaivaudu sen kummemmin erittelemään, on meitä itseämme.

Paavali ikonimaalarin silmin

Katkelma Korinttolaiskirjeestä, tosin toisesta.

Paavalin kirjeissä nämä asiat sekoitetaan niin perusteellisesti että samasta asiasta käytetään milloin nimitystä sielullinen, milloin lihallinen, milloin taas luonnollinen, ja nämä kaikki siis kuvaavat meitä sellaisena kuin olemme, kun taas henki on jumalan, joka taas on tyystin meidän ulkopuolellamme.

Näyttää siltä että Paavali on tavalla tai toisella tullut kosketuksiin jonkinlaisen trialistisen ajattelun kanssa. Ehkä hellenistisen kulttuurin piirissä.  Sehän oli huomattavan avoin itsensä ulkopuolisille vaikutteille.  Mutta koska trialismi ei soveltunut hänen missioonsa, joka suorastaan vaati dualistista mallia pohjakseen, hänen täytyi hukata saamansa parempi tieto edellä mainittuihin kommervenkkeihin.
Että kyse on suuresta periaattellisesta asiasta käy ilmi siitä, että tämä lähes tahalliselta näyttävä sekoilu on havaittavissa läpi koko uuden testmentin, alkaen Matt 26:41 missä itse Jeesus sanoo: "Valvokaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis mutta liha on heikko", päättyen Juudaan kirjeen 19 jakeeseen "...Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia mutta henkeä heillä ei ole."

Ainoa minua tyydyttävä jaottelu on 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:23, missä sanotaan näin:

Tessalonikan kartta

"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

Kyllähän teologitkin ovat tämän kaivaneet esille, ja mielellään juuri tätä kohtaa käyttävät argumenttina ryhtyessään kumoamaan minun dualismikritiikkiäni. Lisäksi teologipiireissä on herätetty ns. kristillinen trialismi, juuri tämän saman jakeen  perusteella, mutta se on nyttemmin pääosin vaiettu kuoliaaksi, ainakin siitä päätellen että tietoja siitä ei edes löydy kuin englanninkielisestä Wikipediasta, ja sielläkin on aiheesta vain ns. tynkä-artikkeli, jota toivotaan täydennettäväksi.

Mutta tuo kohta on todellisuudessa vain lopputervehdys kirjeen päätteeksi. Kaikki tietävät miten vaikeata on keksiä hyviä päätössanoja kirjeeseen!   Näkemykseni on, että se on vain sattumalta tullut tuohon muotoon. Kun ajattelee miten käsitteitä on roiskittu aikaisempien kirjeiden varsinaisissa teksteissä (esmes 1.Korinttolaiskirjeessä), niin  mikään ei osoita että juuri tämä edustaisi johdonmukaisesti paavalilaista ajattelua.
Mutta default'han onkin se että kaikki mitä Raamatussa on, on jumalan sanaa.


Kirjoitan lisää hengestä, sielusta ja ruumiista, sekä myös trialismista seuraavalla kerralla.