Kaksinapa-ajatttelu, dualismi, jota myös dialektiikaksi kutsutaan, ei ole millään tavalla väärä menetelmä. Se perustuu todellisuuteen, sillä vastakohdat ovat aina olemassa, ne itse asiassa edellyttävät toisiaan. Mikään musta ei ole ymmärrettävissä jos sitä ei vertaa valkoiseen, ei ole pitkää ilman lyhyttä, ei ole maata ilman taivasta, ei avaruutta ilman kiinteitä kappaleita jne.

Mutta edellisestä jo ilmenee, että on tiettyä löysyyttä noissa vastakohtapareissa; ei ole ottaa mikään pakko pitää jäätä sulan veden vastakohtana, yhtä hyvin se voisi olla höyry. Dialektiikan vastakohtaparit ovatkin valinnaisia, samoin kuin kaikkien teorioitten käsitteet tapaavat olla, ja riippuu tehtävästä mitä ollaan ratkomassa, mitkä kulloinkin valitaan vastakohdiksi.

Luonnossa vallitsevat määrätyt asiantilat havaitsijasta riippumatta...

Toivoa vain sopii, että vastakohdat ovat oikein valitut kuhunkin tehtävään sopiviksi.

Ja näin juuri ei ole kiristinuskon ja muiden uskontojen dualismissa.

Siitä piittaamatta, mitä rabbit, gurut, imaamit ja papit sanovat ihmisen olevan hakemassa, jokainen synagogaan, pagodiin, moskeijaan tai kirkkoon saapunut yksilö on nimittäin etsimässä itselleen mielen rauhaa. Rauhaa omaan mieleensä.

Ja sellaisen löytyminen tehdään näissä paikoissa edellä mainittujen viranomaisten toimesta mahdottomaksi juuri dualismilla: kaksinapa-ajattelu pakottaa etsimään rauhaa oman itsensä ulkopuolelta. Sen sijaan, että se auttaisi mieltä avartumaan tilaan, jossa olisi mahdollista nähdä omien ahdistustensa syyt (olemus), se ohjaa mieltä kieltämään itsensä.

Kolminapa-ajattelu, trialismi, sensijaan kuvaa mielen kolmen muuttujan kohtaamispaikkana, jolloin itse tästä asetelmasta jo näkee, mitä on tehtävä.

Kuvaan asetelmaa kolmiona. Sille nyt ei voi mitään, että luonnon lakien mukaan kolmion pinta-ala on suurimmillaan tasasivuisessa kolmiossa, ts. kun sivut ovat keskenään ”tasa-arvoisia”. Siinä ei silloin kielletä ”lihaa”, niinkuin Paavali teki, ei sielua, niinkuin Paavali myöskin tekin runttaamalla lihat ja luonnot ja sielut samaan karsinaan ”hengen” vastakohdaksi, jonka keskeinen ominaisus oli, settä se oli ihmisen ulkopuolinen.

Siinä ei myöskään kielletä henkeä, hengellisyyttä ihmisen olemukseen kuuluvana, niinkuin teki marxilaisuus, ja sen tökeröäkin tökerömpi soveltaja venäläinen neuvostojärjestelmä.

Trialismi antaa käytönnössä ratkaistavana olevaan yhtälöön vaadittavan kolmannen muuttujan, joka on itse asiassa kaiken aikaa ollut näkyvissä, mutta jota ei ole hyväksytty yhtälöön, joka siksi on jäänyt ratkaisematta. 

 Kolmion piiri on laajin tasasivuisessa kolmiossa. 

Jos ajatellaan, että tämän kolmion sivujen mitta on  6 cm, sen pinta-ala on silloin noin 15,6 mm2

Jos mittasuhteita ryhdytään muuttelemaan , tapahtuu, että piiri pitenee, ja kapenee, mutta piteneminen ei riitä korvaamaan kapenemista, vaan pinta ala pienenee toisen kuvan mukaisesti, jossa on yhtä pitkästi viivaa, mutta pinta-ala on pienentynyt toisen kuvan mukaiseksi.

Se on enää vain 4,25 neliösenttimetriä. Ja alimmasta kuvasta ehkä ilmenee, että supistuminen nopeutuu mitä enemmän  sivut lähestyvät toisiaan tavalla tai toisella. Se on siis logaritmista!

 J

 Voidaan sanoa, että pinta ahdistuu sivujen puristuksessa.

Jotain tämän tapaista näyttäisi myös ihmismielessä tapahtuvan, ja ahdistukseen juuri etsitäänkin lievennystä aina kun mennään synagogaan, moskeijaan, pagodiin tai kirkkoon. 

Mutta läheskään aina ei niistä ratkaisua löydy.