Onko mieli elin?

Mielen toiminnan ymmärtää parhaiten jos ajattelee sen olevan elin, joka realisoi eri elementtien (fyysinen, psyykkinen, spirituaalinen)   saavuttamat kokemukset.

Mieleen tulee, juolahtaa, kaikenlaisia asioita. Riippuu sitten mielen rakenteesta, millä tavalla se niitä työstää.

Mieli ei ole käsitettävissä ajatteluelimeksi, sillä siinä esiintyy erilaisia vaikutteita jotka eivät ole missään tekemisissä ajattelun kanssa, kuten äkillisiä kipuaistimuksia ja äkillisiä oivalluksia.

Kaikkein parhaiten mielen toiminnan ymmärtää kun tunnistaa ne lähteet mistä sen vaikutelmat ovat peräisin, ja nehän ovat keho, psyyke ja henki.

Olemuksemme kaikki elementit edellyttävät toisiaan, mikään niistä ei voi esiintyä muista riippumatta. Siksi mielen toiminta näyttäytyy juuri eri elementtien välisenä vuorovaikutuksena.

Psyyken käsittelemä tieto kuvattavissa rationaaliseksi, kun taas hengellinen aineisto on irrationaalista.

Tarjosin edellä mahdollisuutta, että se laaja eritaajuisten värähtelyjen skaala mille altistumme aistiemme ulottumattomissa, olisi hengen puolelle kuuluvaa.

Se on yksi tapa lähestyä asiaa, ei muuta. Samanlaisen päätelmän voisi johtaa vaikka planeettojen painovoimien keskinäisistä vaikutuksista.

Mutta se johdattaa ajatukset siihen, että paitsi rationaaliset aistihavainnot, myös irrationaaliset, hengenelämän kuuluvat havainnot ovat yhtä kaikki fyysisiä tapahtumia. 

Siinä taas ei ole mitään merkillistä, sillä, kuten kaikissa kolmiossa, myös mielen kolmiossa jokaisella sivulla on rajapinta kulmiensa kautta toisiin sivuihin.

Tai jokaisella kulmalla sivujen kautta toisiin kulmiin.

Se on luonnon harmoniaa. Merkillepantavaa on, että kaikista mahdollista kuvioista tämä toteutuu vain kolmioissa.

Tässä on kaavamainen esitys siitä miten mieli yhdistää eri elementtejä:

 Toimintamme on parhaimmillaan silloin kun tämä harmonia toteutuu.

”Parhaimmillaan” ei tarkoita että se olisi tehokkainta liikevoittojen maksimoimiseen tai vaikkapa urheilulliseen huippusuoritukseen. Onhan nähty, että sellaiset tulokset tuottavat vain hyvin lyhytaikaisen tyydytyksen.

”Parhaimmillaan” tarkoittaa paremminkin, että sen vaikutukset ovat eniten meitä itseämme ja ympäristöämme onnellistuttavia.

+