"Hengelliset" harjoitukset

Uskonnollisiin harjoituksiin katsotaan kuuluvan joukko toimenpiteitä, esineitä ja asioita, joista tässä muutamia:

1 Liturgiat.  Kyse on kaavamaisista, usein toistuvasta oratorioista. Niiden toistelu on kautta aikojen ollut tunnustomaista kaikille uskonnoille. Vaikutus perustuu punnittuun asiasisältöön sekä toistuvuuteen joka luo turvallisuuden tunnetta.

2 Kirkkorakennukset, temppelit. Ne ovat ilmaantuneet kulttipaikkojen jatkeiksi. Kulttipaikan merkitys on myös pysyvyydessä ja että se on pyhitetty siihen tarkoitukseen. Rakennustidon kehittyessä oli luontaista pikkuhiljaa merkitä kulttipaikat myös pompööseillä maamerkeillä joista komeat temppelit, katedraalit, synagogat, moskeijat ja pagodit ovat huipenhtuma.

Taustalla on pyrkimys ”lujittaa” uskontoa, mikä ei tarkoita mitään muuta kuin että sisään oli kasvamassa ja lujittumassa kuppikunta jolle tuli yhä tärkeämmäksi hallita yhteisöä.

joitakin "pyhiä" rakennuksia

3 Musiikki. Sehän syntyi alkujaan ihmisen liikkumisesta aivan arkipäiväisissä toimissa. Rytmi löytyy tarpeesta jäsentää toiminta, sävel tulee mukaan luontaisesti hengityksen tahdissa, Shamaani löysi musiiikin puuduttavan vaikutuksen soveltaen sitä omaan hartauteensa ja laajentaen sen vähitellen vallankäytöksi seurakuntaa kohtaan: yhteislaulu on hyvinkin samaa kuin sulkeinen atrmeijassa, totutetaan astumaan yhtä jalkaa..

Mandala. Tämä edustakoon usk. taidetta

4 Ikonitaide. Se on yhtä vääjäämättömästi kuin em:kin monumentalisoitunut, jähmettynyt siten että tunusomaisin piirre on vierautuneisuus arkipäivän elämästä. On se sitten musulmaanien ornamentteja, ortodoksikrisittyjen ikoneita, tai luterilaista kirkkotaidetta. Tai vaikkapa hindujen ja buddhalaisten mandala.

5 Uskontojen symbolit. Ei tarvinne edes perustella väitettä, että niissä kiteytyy koko asian ydin; käyttö on juurikin niin kuin henkilökohtaisen taikakalun käyttöä, suoraa perua muinaisuuden hämäristä jossa tuollaiset asiat olivat henki ja elämä.

 
Tässä kuvassahan ne ovat melkein kaikki mitä ajatella saattaa.

6 Pyhät kirjat. Niissä kulminoituu myös taikakaluominaisuus, mutta sen lisäksi osa kunkin uskonnon eliitti lukee niitä, ja niiden sisältämillä teksteillä käyttää omaa valtaansa.

Kolme otosta edustaen pyhiä kirjoja

Niissä kiteytyy se mitä uskonnot ytimeltään ovat: Esmes krist. kirkoissa koko populaatio jakaa yhteisen uskon siihen että ne ovat jumalan sanaa (ainakaan raamatussa tätä ei edes väitetä). Sen lisäksi uskovat seurakuntien suuret enemmistöt siihen, että tarvitaan erityinen papisto joka on perehtynyt tähän '”sanaan” ja joka kykenee sitä selittämään muille. Aikaisemmin kirjoitukset pidettiinkin vieraskielisinä jotta olisi estetty kansaojen pääsy niihin suoraa käsiksi. Uskonpuhdistukset luulivat korjaavansa tämän tilanteen, mutta eivät korjanneetkaan, vaan sama asetelma jäi voimaan.

7 Rukoukset, Niitäkin pidetään uskontojen ytimiin kuuluvina. Puhutaan usein ”hengellisistä harjoituksista”. Esmes katolisessa kirkossa pappi tms. rippi-isä määräsi ja määrää lukemaan määrätyn määrän Pater noster – rukousta soviteukseksi tunnustetusta synnistä. Kuva jonkin krist. lahkon tilausuudesta. Merkillepantavaa on "yhteisöllisyys" jota tehostetaan paitsi puheella, myös eleillä ja käyttäytymisellä. Sopii kysyä, jättääkö tämä edes mahdollisuutta yhdellekään osallistujalle henkilökohtaiseen hiljentymiseen.

Muslimit kääntyvät rukoilemaan määräkerrat päivittäin, ja näihin kuuluu paitsi sanat, siis litania, myös asennot ja liikehdintä määrätyllä tavalla.

Minun on sanottava, että ymmärrän hyvin, miksi kaikkia näitä halutaan noudattaa. Esmes liturgia on todella rauhoittavaa, olen kuunnellut sitä ilolla kummankin katolisen kirkon messuissa.

Ja katedraali sinänsä keskellä suurkaupungin hektistä elämää, kun sinne astuu sisään, olipa messu menossa tai ei, tarjoaa todella rauhoittavan elämyksen ja kuuluu siksi lempitoimiini ulkomaanmatkoilla.

Kirjoista on sanottava, että sen jälkeen kun aloin itse niitä lukea, ovat ne olleet minulle kirjoja kirjojen joukossa, ei enempää. Mutta lapsena sisältyi perheraamatun ottamiseen kirjahyllystä jokin erityinen lataus, jota itse pidin silloin pyhyyden kokemuksena. Uskonmiehet ovat yksi toisensa jälkeen, milloin olen asiasta kertonut, selittäneetkin sen juuri samalla tavalla: lapsen aistit olivat niin herkät, että ne niillä ymmärsi heti mitstä on kysye. Itse olen nyttemmin vakuuttunut siitä, että minut oli yksinkertaisest äidin ja koulun opettajien toimesta suggeroitu niin uskomaan.

Rukouksiinkin olen tutustunut.

Mainittu "isämeidän" on lukemattomia kerttoja tuonut lohtua ja rauhaa levottomuuteen. Kas näin se toimii: ensimmäisellä kerralla kun sen latelee läpi, on melkein mahdoton päästä loppuun ilman että ajatukset eksyvät muualle. Kun tästä rankaisee itseään ja aloittaa uudelleen alusta, niin katso, se sujuu kerta kerralta yhä paremmin, ja miksei sujuisi, kun liturginen rytmi alkaa vaikuttaa.

Myöskään polvirukous ei ole jäänyt minulta kokeilematta. Senkin vaikutuksen huomasin ja tunnustan myönteiseksi, on kuin säätäisi oman sisäisen antenninsa niille aalloille joilla yhteys muodostuu. Keskittyminen paranee!

Kirkkotaide, musiikki, virret...

Kyllä, kaikki ne vaikuttavat myönteisesti yksinäänkin, miksei siis myös kaikki yhdessä.

Muttta kaikille näille on yhteistä se, että yksikään niistä ei ole hengellinen harjoitus, vaan kaikki tapahtuvat ja vaikuttavat sielullisella tasolla.
Toisin sanoen, niiden funktio ei ole vahvistaa hengellisyyttä, vaan piilottaa se kaikenlaisen näennäiskaman sekaan.