Ydinseikat itsemme ymmärtämiseen

Mieli ja persoonallisuus.

Muutamia ydinasioita, jotka selkenevät kun ymmärrämme tarkastella itseämme kolminaisuutena.

- Kaikki tekemämme päätökset muotoutuvat mielemme alueella niistä aineksista joita sinne kolmesta suunnasta syötetään.

Riippumatta siitä, miten asian koemme, kaikessa päätöksenteossa on vahvasti mukana sekä psyykkinen että spirituaalinen minämme.Tämä ilmenee erityisen selvänä sellaisessa kriisitilanteissa missä sielulliset voimavarat eivät näytä riittävän. Lukemattomat ovat erilaisiin huumeisiin ym addiktoituneet, jotka ovat turhaa yrittäneet eroon vaikeuksistaan. Jolla ei ole omakohtiasia kokemuksia, voi mennä vaikka sunnuntaisin baptistien tai helluntailaisten kokoukseen, ja minä takaan että kuulette siellä ainakin yhden todistuksen siitä miten ”juomahimo otettiin pois”

Monille, jotka eivät pysty omaksumaan em. seurakuntien ”yhteistä uskoa”, on olemassa AA, alkoholistien yhteisö, joka ilmoittaa olevansa vahvasti hengellinen, mutta nojaa ”jumalaan sellaisena kuin kukin hänet käsittää”. Tiedän, että siellä pystyy toipumaan vaikka ei sitten käsittäisi jumalaa minkäänlaisena, kunhan tajuaa sen, että hengellisyydestä on kysymys.

Siinä sivutaan siis samaa, mitä minä tässä yritän kuvailla: meillä on hengellinen puolemme ja pystymme sitä harjoittamaan ihan samoin kuin kahta muutakin.

Samalla tavoin hengellinen puolemme on läsnä muissakin ratkaisuissa. Niille, jotka eivät sitä vastaan kapinoi, päätösten tekeminen on helppoa, niitä ei tarvitse tehdä eikä toteuttaa hampaat irvessä, vaan ne syntyvät luontevasti. Tämä on seurausta siitä, että ei tarvitse käyttää tahdonvoimaa, joka on puhtaasti psyykkinen ominaisuus. Sensijaan käytetään mielen voimaa, mikä ei ole yhdenkään puolemme ominaisuus, vaan yksinkertaisesti mielen ominaisuus, ja merkki siitä, että sisäinen tasapaino vallitsee.

- Kaikenlainen uskonnon harjoittamiseen liittyvä saarnaaminen , sananselitys, ja jopa musisointi ovat puhtaasti psyykkistä laatua. Niilläkin pyritään saamaan aikaan määrätynsuuntainen päätös ihmisen mielessä, mutta jos ihminen ei itse tunnista ja tunnusta omaa hengellisyyttään (nimenomaan sitä omaa!) , niin nuo sielullista alkuperää olevat elementit alkavat ottaa tehtäviä jotka kuuluisivat omalle hengellisyydelle. Tulos on se sekasotku mikä vallitsee kaikkialla uskonnolllisissa yhteisöissä vähintäänkin pinnan alla, jollei sitten täysin avoimena.

Jo kuningas Salomo huokaili ammoin, että paljoilla kirjoituksilla ei ole loppua.

”Ja vielä näiden lisäksi: Poikani, ota varoituksesta vaari; paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.” Saarnaaja 12:8

Ja todellakin, yhä hirvittävämpiin mittasuhteisiin kasvaa se ajatusrakennelma josta käytetään nimitystä ”yhteinen kristillinen usko”. Kyse on siitä, että hengellistä asiaa on ryhdytty selittämään älyllisin menetelmin. Seurauksena on, että jokainen teoria vaatii selityksekseen yhä uusia ja uusia teorioita.

- Mieli työstää vuosien varrella niitä aineksia mitä sinne syötetään, ja niistä muodostuu instituutio josta käytetään nimitystä persoonallisuus. Kun tämä tapahtuu epätasapainon oloissa, jota hengellisyyden tiedostamattomuus ilman muuta merkitsee, alamme pitämään itseämme jonakin mitä emme todellisuudessa ole. Seurauksena on sitten, että kun ulkoiset olot hiukankin muuttuvat, meiltä katoaa kaikki voima ja kyky uudelleenorientoitumiseen.

Sairastuminen, avioero, liikenneonnettomuus, mikä hyvänsä voi suistaa raiteilta. Työttömäksi joutunut saa usein huomata että koko minäkuva on kiinni entisessä ammatissa, ja siitä on katalia seurauksia. Karmaisevimpia esimerkkejä ovat eräät nuoret urheilijat, jotka uransa lopetettuaan yrittävät jatkaa elämäänsä pitäen kiinni menneestä roolista huippu-urheilijana. Seurauksena näytää olevan vähintäänkin vuosikausien riutuminen, jollei sitten totaalinen tuho. Tilanteessa tarvittaisiin persoonallisuuden avaruutta, mutta minkäs teet, kun mieli on ahdettu aikaisemmin kuvatun kaavan mukaan fyysisen ja psyykkisen pihteihin.