Sisäinen jäsennys

Kullekin olemuksemme puolelle kuuluu vain sille ominainen toimintatapa. Fyysistä puoltamme luonnehtii liike ja konkreettinen toiminta.

Psyykkiselle taas on ominaista looginen kannanotto ympäristöön. ”Looginen” on tässä käsitettävä laajemmin kuin vain logiikan käytöksi ajattelussa; tieteiden lisäksi myös taiteet kuuluvat logiikan piiriin. Esmes musiikissa tämä on helppo ymmärtää kun oivaltaa sen sisäisen logiikan. Asian ymmärtää kun yrittää esim. päättää kappaleen tai vain jonkin sen lauseen, muuhun sointuun tai säveleeseen kuin mitä sävellaji määrää.

 Kolmannen, spirituaalisen puolemme tapa ilmetä onkin sitten usko. Tämä on problemaattisin puolemme, koska minkäänlaista yksimielisyyttä ei tunnu olevan siitä, mitä usko oikein on.

Kolmikulmainen kaaviomme kuvaa toivon mukaan sitä, miten mieli on kosketuksissa kolmeen puoleemme.

Lisävalaistusta asiaan saa kun sulkee silmänsä ja antaa mielen hetkeksi rauhoittua. Sitä huomaa, että se on alituisessa liikkeessä, sinne ikäänkuin tulvii materiaalia eri puolilta. Pinnallisesti katsoen näyttää siltä, että se on ajattelua, mutta sitähän se ei ole. Kun yrittää ajatella, huomaa heti että kaikenlaista materiaalia alkaa yleensä tulvimaan eri tahoilta, juurikin niistä lähteistä mitä Patanjali Jooga sutrissaan kuvaa. Ja ne voivat olla minkä muotoisia hyvänsä; mielleyhtymiä, rakastumisia, käsiteltävää asiaa sivuamattomia; kuultu sävelmäkin voi yhtäkkiä tulvahtaa mieleen jne.

Voi myös sattua että hammassärky yllättää, jolloin se täyttää mielen syrjäyttäen voimakkuudesta riippuen kaiken muun. Eikä ole kyse säryn ajattelemisesta, vaan se todella tulee mieleen suoraa sieltä missä se on, hammashermosta!

Mieleen siis tulvahtelee kaikenlaisia asioita.

Tässä valossa mikä hyvänsä mielipide, myöskin uskonnollinen mielipide, on vain mielipide. Se on psyykkistä tietä pakattu aivojemme fyysisiin lokeroihin ja tiettyjen mekanismien välityksellä se sieltä on noudettavissa täyttämään mielen.

Se on sitä uskoa minkä Paavali sanoi tulevan kuulemisesta.

Paavalin esimies Jeesus oli kuitenkin puhunut toisenlaisesta uskosta. Eikä vain puhunut, vaan näyttänyt, mitä se käytännössä on:

Matteus 8:8

"8 Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. 9 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." 10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.”

Ei tässä ollut mitään uskonnollisia mielipiteitä mistään ristiinnaulituista yms, ei selityksiä siitä miten tämä tai tuo menneisyyden tapahtuma on ymmärrettävä, vaan siinä puhuttiin jostain välittömästi koetusta. Se on: yksinkertaisesti uskosta.

Logiikalla ei ole sisältöä. Se voi ilmetä ainoastaan kun sille annetaan tehtäväksi ratkaista ongelma. Sen se tekee parhaiten vapaana kaikista ajatustottumuksista. Mielen ei pidä antaa sitä hallita, sensijaan se toimii parhaiten yhteistyössä mielen kanssa.

Myöskään uskolla ei ole sisältöä. Se toimii parhaiten vapaana, ja sekin voi toimia ainoastaan yhteistyössä mielen kanssa, mutta mielen ei pidä sitä hallita.

Niin kuitenkin käy, jos siirrymme pois jeesuslaisesta uskosta paavalilaiseen uskoon, joka tuputetaan silmien ja varsinkin korvien kautta ihmisen sisimpään.

”Yhteinen kristillinen usko” onkin vain yleinen kristillinen mielipide.