Perisynnistä ei pelastu

Täällä on totuttu näkemään elämä janana, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan.

Tämä tapa nähdä asia saa sen näyttämään juurikin kaksinapaisena, mutta miten se voisi olla kaksiulotteinen kun oletusarvo jo edellyttää kolmea!

On totuttu katselemaan sitä nykyisestä, toisin sanoen siitä pisteestä käsin missä nyt satumme olemaan, kumpaankin suuntaan. Näin oma nykypisteemme on joutunut piiloon menneisyys-tulevaisuus-janan taakse. Tähän tapaan:

Vaikka se näyttää janalta, se ei sitä ole, vaan kyseessä on mitä tyypillisin kolmio.

Onhan nähty, että kolmio rupeaa näyttämään janalta kun sitä kun sen teräviä kulmia riittävästi supistetaan. Tässä tapauksessa pikemminkin tylppää kulmaa riittävästi laajennetaan, sillä se kulma on juuri oman olemassaolomme nykykohta, joka häipyy niin lähelle kolmion syntymä – kuolema – janaa, että näyttää miltei sulautuvan siihen. Näyttää, vaan ei sulaudu, ja väliin jääkin kolmion pinta-ala, joka on sananmukaisesti niin ahtaalla, että sen tulkitseminen aiheuttaa meille alituisia ja ylipääsemättömiltä näyttäviä vaikeuksia.

Nykyhetkestä katsottuna näyttää siltä, että minä olen liian pieni.

On selvää, että tämä koettu pienuus on alkanut syntymästämme, mutta kussakin vaiheessa se koetaan olevana tosiasiana, ja monet aikuiset eivät edes muista miltä elämä on tuntunut lapsuudessa, joka muistetaan auvoisana, huolettomana aikana. Psykiatrit tietävät kertoa, että moinen kuva yleensä muuttuu vähäkään syvällisemmässä terapiassa tuot pikaa. Ja katsokaapa parkuvia, kaikesta huolissaan olevia, koulukiusattuja ja koulukiusaavia tenavia; onnellisuuttaanko nämä käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät !

Tämän tilanteen todellisen luonteen näkeminen on siis vaikeaa, ja se taas johtuu perspektiivin ahtaudesta.

Joka tapauksessa ristiriita nykytilanteen ja päämääränä häämöttävän tilanteen välillä saa aikaan tuntemuksia, joita minä nimittäisin pääasiassa häpeäksi.

Toiset meistä ovat kovempia häpeämään kun taas toisilla ei näytä olevan häpyä lainkaan. Tosiasiassa pienuuden kokemus vaivaa meitä kaikkia, ja tämä onkin ”markkinarako” johon uskonnot ovat työntynet.

Juutalais-kristillisessä kulttuurissa tämä tunnetaan nimellä synnintunto, ja kirjoihin se on pantu Raamatun Vanhan Testamentin ensimmäisessä kirjassa missä puhutaan syntiin lankeamisesta, josta seurasi perisynti, mikä on ymmärrettävä ihmiskunnan kollektiiviseksi ominaisuudeksi.

Tällähän sitten Uuden Testamentin Paavali, sekä hänen jälkeensä kaikki kristilliset kirkot herkuttelevat jokaisessa hartaustilaisuudessa, pitäen huolen siitä että se ei pääse unohtumaan.

On kuitenkin syytä korostaa, että pienuuden tunne joka on ”synintunnon” pohjavire, ei ole inhimillinen ominaisuus, vaan se on biologinen ominaisuus, joka on siis ominaista koko eläinkunnalle ja sen lisäksi tietysti myös kasvikunnalle !

Luullakseni ymmärretään mitä tarkoitan kun sanon, että jokainen koivupuu häpeää koivujen vähäistä määrää ja yrittää korjata tilannetta tuottamalla vuosittain uskomattoman määrän siemeniä jotka maahan saatuaan aivan räjähtävät kasvamaan vesoja jotka häpeävät pienuuttaan ja alkavat siksi hillittömän kasvun joka ei tunnu loppuvan ikinä...

Mitä siis on merkillistä siinä, että ihminen myöskin tuntee pienuutta kaikilla osillaan ja pyrkii kasvamaan yhä suuremmaksi.

- Myös talouskasvu on perustuu tähän, samaan lainalaisuuteen!

Mutta mitä ovat puheet siitä, että meidät pitäisi pelastaa tai ylipäänsä voitaisiin pelastaa itse iankaikkisesta häpeästä, perisynnistä?

Sellaista pelastusta ei ole, koska pienuus kuuluu elämän perusolemukseen.

Tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin toivoton. Häpeän herraksi pääsee kun ymmärtää mitä häpeä perusluonteeltaan on, eikä haihattele tuhatvuotisten väärien tulkintojen, myyttien, riepoteltavana.

Kysymys on siitä, että sisäsyntyinen kasvun tarve on opittava suuntaamaan alueelle, missä on tilaa kasvulle .

Selvältä näyttää, että talouskasvu on nykyvaiheessaan muodostunut monellakin tapaa haitalliseksi ja vaaratekijäksi koko olemassaolollemme.

Yhtä selvältä näyttää, että kasvun kaikki edellytykset löytyvät hengelliseltä suunnalta.