Uskoko muka kuulemisesta

"Usko tulee kuulemisesta"

"Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia evankeliumille. Sillä Esaias sanoo: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?" 17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.", selittää Paavali Room 10:16-17.

Mitä hän oikein selittää tapahtuvan?
Kuulohan on fyysinen aisti. Kuuleminen on siis fyysinen tapahtuma. Saarnan ja meidän välinen rajapinta sijoittuu ehdottomasti  kolmiomme sille sivulle joka kuvaa fyysistä puoltamme.Niin se kohtaa mielemme, joka käsittelee kaiken mitä kunkin rajapinnan taholta sille syötetään. Tällä on rajapintaa kaikkien sivujen kanssa, ja mikään ei voi estää mieltä sisältöineen koskettamasta myös muita rajapintoja. Kuvitelkaa vedellä täytettyä kylpyammetta jossa vesi olisi kosketuksissa vain yhteen tai muutamaan laitaan, mutta ei kaikkiin! Yhtä mahdotonta.
 Ihan selvää   sekoilua on tuo 17. jakeen sivulause "mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Kuultua on kaikki mikä korvien kautta on aistittu, siihen katsomatta minkä reaktion se herättää. Mutta P. yrittääkin kuvata tässä sitä mielestään mystistä tapahtumaa (on se mystinen minunkin mielestä, ei sen puoleen) kun kuullut sanat herättävät kuulijassa sen, mihin Paavali juuri pyrkikin: uskon, tai paremminkin sen mitä hän käsitti uskon olevan.
Olen kuunnellut lukemattomia saarnoja ja jossakin vaiheessa yritin ymmärtääkin niitä. Olin etsimässä mielenrauhaa, ehdottomasti vain sitä eikä mitään muuta. Nyt sain kuulla suut ja silmät täyteen sananselitystä, mistä en tullut hullua hurskaammaksi, ja vähitellen minulle alkoi selvitä, mistä siinä kaikessa on kysymys.
Kukin saarnaaja tietysti yritti omin sanoin päästä tuohon Paavalin esittämään tavoitteeseen. Paavali oli mystifioinut tapahtuman siinä tarkoituksessa saada juurikin omille sanoilleen erityistä painoarvoa, ja sitä yrittää jokainen hänen jälkeensä tullut saarnamies.
Mikäpä muu selittäisikään sen, miten monenlaiseen uskoon tässä maailmassa on mahdollista tulla!
Jonkinlaisen niitin tämä tutkimukseni sai kun kutsuin sisään pari kiertävää mormonisaarnaajaa, "vanhinta", kuten itse itseään nimittivät. He kertoivat minulle Josef Smithin näkemistä kultatauluista jotka olivat sittemmin hävinneet. Minä ihmettelin että miten tuollaiseenkin uskoon oikein voi "tulla".  He selittivät, että ensin pitääkin rukoilla että Jumala antaisi henkensä valaista asiaa; he tarjoutuivat polvistumaan minun kanssani pyytämään sitä asiaa sen jälkeen kun olimme vähän lukeneet Mormonin kirjaa.
No nyt oltiin asian ytimessä. Siis mielelle sulkeisharjoitusta (sotilastermi) jolla se pehmitetään omaksumaan se mitä seuraavaksi on tulossa!
Sanalla sanoen tein johtopäätöksen että ryhtymällä moiseen rukoukseen olen jo hyvin pitkälle sitoutunut "ymmärtämään" tekstin, tai ainakin juuri luiskahtamaisillani sen ymmärtämisen tilaan.
Siis "usko " tulee kuulemisesta, mutta....
Jotenkin tuosta menetelmästä tulee mieleen hypnotisoijan unettava ääni tarkoituksena on tuudittaa mieli tilaan, jossa se on ulkopuolisen voiman käsiteltävissä.
Mutta se, mitä Paavali em. jakeissa väittää kuulemisen seurauksena syntyvän, ei todellisuudessa ole uskoa, vaan mielipide.