Kolmion katoamistemppu.

Trigonometristen funktioiden käyttö muualla kuin geometriassa häivyttää varsinaisen kolmion näköpiiristä, ja jäljelle jäävät funktioiden ominaisuudet. Tämä perustuu siihen, että funktiot lainalaisuuksineen toimivat yhä edelleen vaikka ohitetaan kulmien äärimitat. Kolmion kulmien summa on aina 180 astetta. Mutta entä kun mennään sen yli? Sama alkaa yksinkertaisesti alusta ja taas funktio pelaa. Tämä juuri tekee mahdolliseksi funktioiden käytön jaksollisissa järjestelmissä.

Kolmio on kätevä esimerkki siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minkä hyvänsä kulman tai sivun pituuden muutos vaikuttaa heti kaikkiin muihin sekä kolmion muotoon. Itse asiassa mitään ei voi muuttaa erikseen vaan kaikki muuttuu yhdessä, mitä tulee mittasuhteisiin. Koko on eri asia
                 

Funktioilla voidaan laskea ja sitä tekevätkin miljoonat insinöörit ja teknikot ja tiedemiehet kaikkialla mitä moninaisimpien rakennushankkeiden, teknisten laitteiden yms parissa. Lääketieteestä en tiedä, ehkä sielläkin.
Sen tiedän että teologian piirissä ei funktioilla ole paljon virkaa, siellä puhutaan toisenlaisista kolminaisuuksista.

Luonto ei ole kaavamaista, mutta erilaiset kaavat ovat näköjään tarpeellisia sen ymmärtämiseksi.
Kun tutkitaan alaa, josta on mahdoton saada tarkkoja jos sitten epätarkkojakaan mittaustuloksia, ymmärtämistä helpottaa jos pitää vertailukohteena ihan oikeata kolmiota. Tähän tapaan :


Kuten nähtiin, kolmion muoto on muuttuvainen ja siinä kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Niinpä tämä ihmisolemuksen kolmea puolta kuvaava kolmiokin muuttuu, jos sitä muovataan tiettyyn suuntaan.
Käytännössähän tämä tapahtuu siten, että määrätyssä tarkoituksessa  aletaan korostaa määrättyä puolta. Kristinuskon konkreettisessa tapauksessa hengellistä puolta, niin että se saa ennennäkemättömät mittasuhteet. Jos venytetään spirituaalista puolta kuvion 1 osoittamalla tavalla, niin psyykisen ja fyysisen sivut lyhenevät ja lähestyvät tätä, ja niiden muodostama kulma tylsistyy, kun taas kaksi muuta kulmaa terävöityvät kuvion 2 kaltaisiksi,
kunnes tullaan kuvion 3 tilanteeseen jossa ei näykään enää mitään kolmiota vaan vain suora jana.
Kaiken kaikkiaan, onko lopultakaan ihme, että myös kutakin sivua koskeva terminologia katoaa 2000 vuodeksi historian hämärään kun koko sivuja ei ole näkyvissä, vaan vain yksi jana jossa on kaksi päätä kolmen sivun sijasta. Sehän on suoranainen seuraus siitä, että on lakattu näkemään ihmisen kolminaisuus sellaisena kuin sen ihminen itse kokee. Mistä ne termit olivat syntyneet ?

Luonteva selitys voi olla vain se, että ihmisten omasta kokemuksesta.

Mihin ne sitten katosivat?   Eivät ne kadonneetkaan. Siellä ne ovat yhä piilossa sen janan takana joka peittää kolmiomme kolmannen kulman.

Minä en tosin tunne antiikin ajan maailmankatsomuksia enempää juutalaisten kuin helleenienkään osalta, mutta olen vakuuttunut siitä, että trialismi oli vähintäänkin löytymässä noina aikoina. Sitä osoittaa mm. juuri nuo hellenistisessä ilmapiirissä kasvaneen Paavalin häilyvät sananvalinnat.  Ne osoittavat selvääkin selvemmin, että trialismi tunnettiin. Näyttää paremminkin siltä, että vaikka se tunnettiin, se ei kelvannut. Ja se ei kelvannut siksi, että tehtäväksi oli otettu jokin jonka kuvioihin se ei ollenkaan sopinut: pelastusoppi.
Eikä ole mikään ihme sekään, että kirkon piirissä ja muuallakin kuulee tavan takaa puhuttavan ihmisen fyysisestä kasvusta ja henkisestä ja hengellisestä kasvusta jossa psyykkinen ja spirituaalinen on sekoitettu toistensa synonyymeiksi.
Ei tarvitse lukea "pyhiä" kirjoituksia, riittää kun silmäilee minkä hyvänsä eurooppalaisen kielen sanakirjaa, niin huomaa, että asia on juuri näin.