Kaksi talousgurua
Yleensä olen sulkenut radion kun sieltä on alkanut tulla Jari Sarasvuon ylipitkää tajunnanvirtaa; mielestäni sellaisen suoltaminen sopisi paremmin johonkin terapiaryhmään.Tällä kertaa otsikko koukutti minut kuitenkin ottamaan selvää, että mistä nyt oikein puhutaan.
Se oli tällainen: "Käyttöliittymä elämään ei ole mieli vaan aistit".
Kiinnosti tietää, mitä kautta ja millaisin asiayhteyksin hän oli tullut tuohon tulokseen, joka on lähes päinvastainen sille, mitä itse asiasta ajattelen.
Minä en tosin ole puhunut käyttöliittymästä, vaan kosketuskohdista todellisuuteen, joita ovat olemuksemme kolme sivua.
Onneksi 10 minuuttia tuosta 1,5 tunnin ohjelmasta riitti asian selviämiseen.
Käsiteltävänä oli asia johon jotenkin löysästi liittyi ns. "kuolemansynnit" joita sitten olivat ylimielisyys, kateus ja ahneus.
Erinäisten aasinsiltojen kautta hän nim. päätteli, että alkamalla mielessään "märehtiä" noita syntejään ihminen tuomitsee itsensä toimettomuuteen, kun taas aistiensa varassa toimiminen ihmisten parissa johtaisi johonkin myönteiseen ratkaisuun kaikkien niiden ongelmien sunteen, jotka ihmiskuntaa piinaavat.
Puheena olivat kaikki ne uhkakuvat jotka viittaavat siihen että tuhoa kohti ollaan menossa nopeutetulla aikataululla.
Mikä minut sai takajaloilleni, oli se kun J.S. totesi jossakin loppupuolella, että aistien varassa toimiminen mielen sijasta saattaisi johtaa vihdoinkin järjen voittoon, joka puolestaan johtaisi puheena olevien ongelmien selviämiseen.
Objektivismi
Juuri olin kerennyt ärsyyntyä objektivismin filosofiasta, jota rappioaatetta eräs kiukkuinen apteekkarintytär oli viime vuosisadan puolivälin paikkeilla kehitellyt kostoksi siitä, että Venäjän vallankumous oli sosialisoinut perheen omaisuuden.Puhun nyt Ayn Randista, jonka 1950 luvulla ilmestynyt järkäleromaani "Atlas shrugged" on juuri viimevuonna julkaistu suomeksi nimellä "Kun maailma järkkyi"
Tämän opin sisältönä on oikeuttaa kaikki se, mikä leimaa nykyistä länsimaista kapitalismia selittämällä jokainen siihen liittyvä ajatus- ja käyttäytymismalli yksinkertaisesti hyveeksi.
Se, että tuota ideologiaa on täällä tekemässä tunnetuksi eräs "talousnero" (Björn Wahlroos), joka ihan ilmeisesti tarvitsee sitä omantuntuntonsa rauhoittamiseen, voidakseen oikeuttaa oman toimintansa finsnssipääoman kontrolloijana, jonka olemassaolo ei perustu oikeastaan mihinkään muuhun kuin siihen että hän sattuu osaamaan sen, on hyvin kuvaavaa.
Juuri tuonlaista tunnonvaivaa potee koko kapitalistinen maailma, koska näkee, että alituisen talouskasvun ideologia muistuttaa huolestuttavasti syöpäsolun ideologiaa, joka valtaa terveen kehon omalla ylikasvullaan.
Liikakasvuun johtava paradigma on vallalla, ja se on palautettavissa dualismiin.
Viimekädessä on näet kyse siitä, että tämä kauan sitten validiteettinsa menettänyt paradigma ei pysty osoittamaan muuta tietä kuin kasvun loputtoman jatkamisen.
Puuttuu se mekanismi, joka saa minkä hyvänsä kasvin lopettamaan kasvunsa kun se on saavuttanut oman ideaalikokonsa, mitat, jotka riittävät sille.
Useillakin luonnonkansoilla on nähtävissä käyttäytymismalli joka panee lopettamaan kalastuksen siihen ku oma tarve on tyydytetty. Se on sitä kuuluisaa luonnon kanssa sopusoinnussa elämistä.
Sitä ei hallitse esmes länsimainen dualisti, joka jatkaa kalastusta viimeiseen sinttiin, mädäntykööt sitten vaikka loput joita ei ehdi syömään.
Sittenkin mieli!
Objektivismi ei ole sovitettavissa trialismin kanssa.Mutta ihmekös tuo, ei mikään muukaan filosofia ole. Kaikki ne sisältävät nimenomaan hengen kiistämisen inhimillisenä ominaisuutena.
Asian merkitys on siinä, että yksikään niistä ei kykene näyttämään tietä ulos jatkuvan talouskasvun umpikujasta. Ne ovat sen vankeja.
En tunne yhtään filosofiaa joka ei olisi. Paitsi sen luonnonmukaisen käyttäytymisen jossa mitään filosofiaa ei vielä ole.
Niin nähdään, että tarvitaan henkeä tunnistamaan toinen henki. Trialismi vapauttaa ihmishengen tunnistamaan itsensä ja siten mahdollistaa sen tajuamisen, että tämä maailma koostuu olioista joissa kaikissa asuu henki
Koko todellisuus nyt vain ei paljastu intellektuaalia, rationaalista tietä.
Max Ehrman ilmaisi asian Desiderata-runossa näin:
Olet maailmankaikkeuden lapsi, et puita ja tähtiä vähäisempi, sinulla on oikeus olla täällä.
