Missä usko sijaitsee

Hengellisyyden katoaminen

Minua ja monia muita on ahdistanut yleinen hengellisen elämän köyhtyminen, mikä ilmenee siten, että aiheesta on lähes mahdotonta päästä keskustelemaan missään... lukuunottamatta vartavasten rekennettuja kirkkoja, synagoogia ja moskeijoita, joissa tämä onnistuu, mutta vain samoin (minun kannaltani toisin!) ajattelevien kanssa..

Tilanne on muodostunut kehityksen myötä, ja pahentunut sitä mukaa kun tiede on vallannut uskonnolta uusia alueita. 
Trialistisen paradigman valossa kyse on hengellisyyden siirtymästä yhä enemmän sielulliseen, ja piirakkana esitettynä sen voisi kuvata niin, että hengellisyyden osio on kaventunut samalla kun leventynyt.
Ajattelemme, että keltainen lohko kuvaa tässä sielua, sinen henkeä, ja punainen fyysistä puolta.

Kolmiolla esitettynä vastaavasti hengen sivu on lyhentynyt, sielun vastaavasti pidentynyt. tähän tapaan:
Ja kun mieli sijaitsee näiden välimaastossa, tuossa vaalenasinisellä alueella, niin se selvästi ahtaammalla kuin mitä se olisi jos kolmiomme olisi tasasivuinen. (Fyysistä sivua emme tässä käsittele, mutta näkyyhän jo katukuvassakin, että lihaskunnon rappeutuminenkin on yleinen ilmiö).

Äsken vielä ihmismieltä koskeva tiede oli abstraktia psykologiaa, mutta aivotutkimus on tekniikan kehittyessä vallannut markkinoita.

Teologitkin ovat käyneet ammentamassa sieltä uutta tietoa,  niinpä todettu on, että kaikkien (paitsi uskontotieteilijöiden) suuresti vihaama "uskonto" sijaitsee aivojen pintakerroksissa, siis siellä missä tieto ja kognitiiviset toiminnotkin, mutta "usko" sensijaan syvemmällä ytimessä.

No, mikäs siinä, täytyyhän kaiken jossakin sijaita, mutta mitä siitä sitten. Kun keho sielu ja henki ovat samaa kokonaisuutta, täytyhän niillä olla keskinäiset rajapinnat.
Kieltämättä henkiset toiminnot palautuvat aivoihin. Siltikään en pidä totena sitä että ne "sijaitsevat" aivoissa, niin paljon aivot edellyttävät vuorovaikutusta muun kehon kanssa.

Hartauselämän kriisi

Hartauselämän kriisistä voidaan puhua silloin, kun on tultu tilanteeseen missä hengellinen on kaventunut niin vähäiseksi, että sitä enää vaivoin tunnistaa mielessään, ja senkin vähän mitä tunnistaa, yrittää vielä vaientaa turhana ja tyhjänpäiväisenä, siis huuhaana.
Hartauselämän kriisissä painiskeleva ihminen ei voi  millään tavalla hyödyntää tietoa siitä, missä kohtaa aivoja mikäkin toiminto sijaitsee.  
Hänellä on vain oma mielensä, johon voi yrittää luoda tasapainoa.
 Sijaitkoon nyt uskonto aivokuoressa ja usko syvällä niiden  ytimessä, niin sitä kautta emme niihin pääse käsiksi. Mutta kun molemmat tavoittaa omassa mielessään niin toivo herää heti.
Tämä taas ei onnistu ilman meditaatiota.

Trialistisen paradigman faktorit

Trialistisessa paradigmassa faktorit asettuvat niin, että uskonto on dataa, ja se on sitä mitä Paavali halusi ehdottomasti alkaa syöttää kastettujen tietoisuuteen, kun nämä ensin olivat "tulleet uskoon" mystisellä tavalla jonka tämä teoretisoi olevan "kuulemista", joka kuitenkin piti vahvistettaman "kristuksen sanalla"... (Room. 10:17

Todellisuudessa asia on niin , että usko on hengen tapa hahmottaa maailmaa, ja sen se tekee omasta aloitteestaan ilman mitään kuulemisia, mutta kuulemisella tuodaan tähän hahmotukseen rationaalinen "sisältö", joka sitten mahdollisimman pian vahvistetaan ja niitataan lopullisesti aivokuoren tietoisiin osiin missä rationallisus, logiikka sijatsevat. Tässä liikutaan siis hengen ja sielun välisellä rajapinnalla.
Näin hautautuu usko uskonnon alle.