Hartaus hukassa

Hartaus hukassa

Lähtökohta on että kukin etsii hartautta omaan tarpeeseensa. Kysymys on mielen tasapainosta. Tehtävänä on yksinkertaisesti löytää, siis paikallistaa, tuo tarve.Vasta sitten voi aloittaa tarvittavat korjausliikkeet.
 
Liikunnan tarve kehossa ilmenee tuntemuksina sen  eri kohdissa, ja niitä on silloin harjoitettava. Henkinen tarve ilmaantuu tehtävinä, ja vaatimuksina suorittaa jokin asia tyydyttävään lopputulokseen.
Yhteistä näille tarpeille on, että ne ilmenevät mielen rauhattomuutena, joka poistuu, kun tarpeet tulevat tyydytetyiksi.
Aivan samoin on laita hengellisen tarpeen kanssa.
Uskonnollinen kulttuuri on tuonut mukanaan dualismin, joka tunnustaa itsemme osiksi vain kaksi substanssia, fyysisen ja psyykkisen. Kaikki tuntemani teologiat päätyvät siihen, että nämä yhdessä ovat hengelle vastakkaisia, jopa vihamielisiä, joka johtaa siihen, että vaikka henki tunnsutetaan, se sysätään johohnkin ihmisen ulkopuoelle, kun se tosiasiassa on itsemme luonnollisena kuuluva kolmas substanssi.
 Dualismi on toimittanut paikalle jumalat, jotka kaappaavat haltuunsa koko hengellisyyden.


  Trialismin oletusarvo on, että koostumme kolmesta substanssista, ja kaikki nämä ovat läsnä tässä ja nyt. Mielen tasapainon saavuttamistehtävä ei ole suinkaan mikään iankaikkinen "kilvoittelu", vaan yksinkertaisesti oman tajunnan saattaminen tilaan missä se pystyy erottamaan kaikki kolme yht'aikaisesti.

Asian ymmärtämistä helpottaa kun pitää mielessä yksinkertaiset trigonometrian säännöt.
Kolmion kulmien summa on aina 180 astetta.
Siitä seuraa, että vaikka meillä on kaksiulotteinen jana, löydämme kolmannenkin kohtion sääntöä seuraamalla. (Kolmiomittaus perustuu tähän, Ohmin laki perustuu tähän, lähes mikä tahansa rationaalisessa maailmassa käy ymmärrettäväksi tämän saman kaavan avulla!) Määräämällä janan päihin kulmat joiden summa on <180 astetta, näille asetetut janat leikkaavat pisteessä, jonka kulma lisättynä edellisiin = 180 astetta tasan.
 Tällä samalla systeemillä löytyy myös mielemme rakenteesta kolmas kulma, joka on hengellisyyden kulma.
 Siis koska konkreettisessa maailmassa trigonometrinen funktio auttaa etsimään puuttuvia kulmia tunnettujen perusteella, saman on soveltuvin osin yksinkertaisesti pakko päteä myös abstraktisissakin tapauksissa.

Mielen kolmio, mielen avaruus

Missä on 3 ehdot täyttävää kulmaa, siellä ne voidaan yhdistä janoilla.
Näiden janojen rajaamaan kolmioon asettuu mielemme.
Kulmat ovat siis tasapainossa sinänsä, trigonometrian kannalta, mutta huomaamme, että mieli saattaa nyt olla melko ahtaalla johtuen siitä että kolmas kulma on perin lavea kahteen muuhun verraten.
Tämä vastaakin useimmiten todellista olotilaa. Mieli on tavalla tai toisella olojen vääristämä, niin, että kenellä on fysiikka, kenellä logiikka, kenellä taas (uskonnollinen) hengellisyys vallitsevana. Kaikki ovat epätoivottavia olotiloja.
Mielen tasapaino tarkoittaakin olotilaa missä, paitsi että kolmion kulmien summa toteutuu, myös kolmion sivut ovat sopusuhtaiset. Pyrkimyksenä on tasasivuinen kolmio sen yleisen luonnonlain perusteella, että kaikki pyrkii aina optimoimaan itsensä; ympyrä hakeutuu kaikkialla luonnossa säännölliseksi, koska siten sen pinta-ala on suurin mahdollinen, samoin kolmio tasasivuiseksi samasta syystä; lisäksi se on silloin ulkoa tulevia paineita kestävänä rakenteena kaikkein vahvimmillaan!

Kolmion pinta-ala vastaa mielemme avaruutta, eikä tarvittane lisätodisteita, että se on mielelle ihanteellinen olotila!

Trigonomietria soveltuu havainnollistamaan mieltä, mutta mittaamaan sitä ei ikinä päästä. Onhan hengellisyys substanssi, jonka objektiivisuus pyritään tavan takaa kiistämään juuri rationaalisin perustein, silti suurin osa on sitä mieltä että se on olemassa.
Tämä trigonometrinen lähestymistapa oletusarvona, defaultina,  mahdollistaa asian siirtämisen kokemusperäiseksi.


Meditaatio on  keino millä tuo kolmas piste, kolmas kulma, peilataan esiin.
Kun hiljentää sekä kehonsa että sielunsa, pääsee kokemaan ihan konkreettisesti, että siellä se on....

Vain täydellinen hiljentyminen on hiljentymistä.

Hiljentymisen on oltava täydellinen, sillä juuri hengen transsendenttisusudesta johtuen mieli on taipuvainen vastaanottamaan ulkopuolisia suggestioita; niitähän ovat tietysti ns. uskonyhteisöjen suunnasta tulevat, mutta itse asiassa myös silkka rationaalinen ajattelumme on alttiina erilaisille suggestioille.

Jotta voi ymmärtää, miksi uutta, trialistista, paradigmaa tarvitaan, kannattaa muistaa, että kaikki tai lähes kaikki siitä aineistosta, mihin ihmiskunnan harjoittamasta hartauselämästä perustuu, on juuri sellaista ulkoapäin tuotettua suggestiota, missä meille ei anneta edes tilaisuutta suorittaa mitään itsenäisiä valintoja. Ja tämä näkyy erityisesti juuri uskonnollisen hartauden harjoittamisen menetelmissä, jotka kaikki ovat tähdätyt nimenomaan täydellisen hiljentymisen estämiseen.