Huojuva aasinsilta

Notkuva aasinsilta

 

  "Uusi testamentti on kristinuskon ohjeellinen tekstikokoelma eli kaanon. Kristittyjen mukaan se on kaksiosaisen Raamatun jälkimmäinen osa ja jatkoa Vanhalle testamentille." -Wikipedia

 

Jatkuuko juoni?

Vanhasta testamentista Uuteentestamenttiin siirtyminen merkitsee kristinuskon kannalta suurta laadullista harppausta.
Vanhan testamentin sanoma löytyy sen sisältämistä kertomuksista, mutta Uuden testamentin kannalta niitä tärkeämpiä ovat ne profeettakirjojen ennustukset, joiden on tulkittu tähtäävän messiaan eli kristuksen tulemiseen.

Juonellinen yhtenäisyys näiden kahden välillä voisi niinollen merkitä ainoastaan sitä, että Vanhan testamentin ennustukset jollakin tavalla toteutuisivat myös Uudentestamentin kertomuksissa.
Tätä yhtenäisyyttä on yritetty luoda mutkikkaiden, ja siten keinotekoiselta tuntuvien, teologisten kaavojen avulla. Selvästi puuttuu kuitenkin sellainen yksinkertainen yhteys, joka paistaisi heti kenen hyvänsä lukijan silmään.

Evankeliumeita pidetään yleisesti koko Uuden testamentin (ja koko Raamatun) keskeisenä sanomana.
Ne jatkavat toisaalta Vanhan testamentin kertomusperinnettä, mutta kertomuksia vahvempi juonellinen side sisältyy ns. ennustuksiin, joiden on määrä toteutua Uudentestamentin kertomuksissa.
Niidenhän on tulkittu kaikkien tähtäävän yhteen ainoaan, messiaan, eli kristuksen tulemiseen.

Kun nyt Uuden testamentin pääväittämä on, että Jeesus oli tämä messias, niin vähin mitä voisi odottaa on, että Jeesus olisi itse jollakin tavalla valmistautunut tähän tehtäväänsä. Sanalla sanoen, että hän olisi ollut alusta pitäen tietoinen tehtävästään.
Muistettakoon, että teologit ovat kaivaneet ennustuksista nimenomaan sellaisia viittauksia jotka merkitsisivät, ei yksinomaan Israelin, vaan kaikkien maailman kansojen pelastamista.

Kuitenkaan ennustusten kohde, Jeesus kristus, ei tunnu aluksi tietävän mitään tuollaisesta tehtävästä.

Evankeliumit ovat tulvillaan tämän tapaisia, paljastavia, katkelmia:


"22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".

Tämä Matt. 15. luvun katkelma osoittaa että Jeesuksella ei ollut toimintansa alkuaikoina mitään kutsumusta olla tekemisissä vieraiden kansojen kanssa. Päin vastoin, useammassakin kohtaa evankeliumeissa selviää, että hän halusi kaikin mokomin pysytellä tuntemattomana kulkiessaan siellä missä oli vaarana joutua näiden kanssa tekemisiin.

Tässä ilmenee tyypillisimmillään ja monella tasolla juuri sellainen työsauma, jollaisia ei voi olla tulematta kun yritetään saamaan kertomuksen juoni jatkumaan noin 500 vuoden intervallilla..
Todellisuutta kuvataan siis tarkoitushakuisesti, ja tarina väännetään sen mukaiseksi.
Tällaisen soveltavan vääntämisen mahdollistaa, paitsi em. 500 vuoden intervalli, juuri se intervalli, mikä oli evankeliumien kuvaamien tapahtumien ja niiden kirjoittamisen välillä.

Totesin jo, että jälkimmäinen viive ei ollut ajallisesti pitkä, mutta perspektiiviä sille antaa se, että oltiin tultu murroskohtaan, missä tapahtumat alkoivat edetä todella nopeasti.
Tästä todistavat sekä Uudentestamentin kertomukset (Ap.t. ja Paavalin ym. kirjeet), että se, mitä tuon ajan maailmanlaajuisesta uskonnollisesta murroksesta tieteellisen historiantutkimuksen valossa tiedetään.

Se, että Jeesus näyttää olleen tietämätön itselleen ennustetusta tehtävästä, ei voi merkitä mitään muuta kuin että hän todella oli siitä tietämätön.

Se että hän sitten viittasi (lue: hänestä kertonut evankelista sanoi hänen viitanneen) vanhoihin Jesajan ennustuksiin, ei muuta tätä tosiasiaa muuksi; se kuuluu samaan kategoriaan kuin evankeliumien loppuihin sijoitettu lähetyskäsky koko maailman käännyttämiseksi: sosiaalinen tilaus uudelle uskonnolle oli realisoitunut, ja Paavali toimi sen prosessin kätilönä.

Myöskään Jeesuksen äiti Maria, joka oli evankelistojen mukaan monien ennustusten kautta hyvin valmennettu tehtäväänsä "jumalan äitinä", ei tosipaikan tullen näyttänyt olevan ollenkaan tietoinen Jeesuksen kutsumuksesta, vaan säikähti tämän tulleen hulluksi, kun oli ryhtynyt sitä toteuttamaan:
"21 Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: 'Hän on poissa suunniltaan'." Mark. 3:21

Tämä episodihan jatkuu siten että omaiset todella panivat toimeksi mitä olivat päättänee, minkä seurauksena että Jeesus antoi potkut koko suvulle:

33 Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?"
34 Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni.
35 Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."Mark.3.

Muistutan, että Markuksen evankeliumia pidetään yleisesti vanhimpana neljästä.

Tässä on  vain esimerkin omaisesti tuotu esille muutamia katkelmia, jotka selvästi kertovat juuri juonen katkeamisesta.
Ne ovat kaikkien vapaasti luettavissa, ja niiden  tulkintaoikeudesta on paljon kiistelty, etten sanoisi taisteltu. Kovin laajaa yksimielisyyttä ei ole saavutettu edes kristikansan piirissä.

Nykyaikana on kuitenkin tiedostettu, että tulkinnat voivat muuttua, ja muuttuvatkin vääjäämättä perinteisistä, kun näkökulmaa muutetaan.
Sellainen näkökulman muutoshan on  pitkään ollut nähtävissä erilaisissa uskontoa koskevissa kysymyksissä.
Kirkoista eroaminen on yleistymässä, mutta sitäkin merkityksellisempää on, että kirkon jäsenet ilmoittavat, että he kyllä uskovat jumalaan, mutta toisella tavalla kuin mitä kirkko opettaa.
Selvästi on nähtävissä, että vanha, dualistinen, tarkastelutapa on tullut tiensä päähän.