Historian tulkinnan problemtiikkaa

Kuvitteellinen folkloristi tapaa rituaalin harjoittajan.

Joka aamu täsmälleen klo 7 hän menee kodissaan tarkoitusta varten pyhitettyyn paikkaan.

Seinällä riippuu kummallinen teline jossa on kaksi hyllyä. Niistä ylemmällä on iso sininen pullo, alemmalla sienen muotoinen keramiikkaesine sekä pieni vihertävä litteän kuution muotoinen kappale.

Hyllyn kahta puolta on tapit, joista vasemmanpuoleisessa riippuu kahvasta ylösalaisin olevaa T-kirjainta muistuttava esine jonka tarkoitusta voi vain arvailla. Oikeasta riippuu pitkävartinen esine joka näyttää harjalta.

Tämän rustingin edessä hän nyt suorittaa merkillisiä menoja joissa taivutetaan vartaloa, nostellaan jalkoja vuorotellen, ojennellaan käsiä kaikkiin suuntiin jne. Tätä kestää hyvinkin 15 minuuttia.

Lopussa tulee yhdeksän pitkään kestävää kumarrusta, ja aivan lopuksi hän laskeutuu polvilleen ja näyttää kohdistavan katseensa tuohon seinässä olevaan kotialttariinsa, jonka yläosa on nyt aivan hänen otsansa korkeudella.

Tästä hän kumartuu hitaasti eteenpäin kunnes otsa painautuu lattiaa vasten. Hän ristii kätensä päälaelle.

Tässä loppuasennossa hän ilmeisesti vaipuu jonkinasteiseen transsitilaan, sillä tässä asennossa hän viipyy vähintään 3 minuuttia.

Tottahan tästä kuvauksesta voisi päätellä, että harjoitetaan jotain uutta (tai vanhaa) uskontoa suorittaen pakanallisia palvontamenoja. Kaikki rekvisiitta on saapuvilla, aina harrasta tunnelmaa myöten.

Tosiasiassa siinä olen minä suorittamassa kylppärissä joka-aamuista voimistelua.

Harrasta harjoitusta. Oikealla vessan pönttö

Alttarin mieleen tuova hökötys seinällä on suihkuhylly, jossa on shampoopullo, saippua ja jalkainhoitoraspi. Tapeissa roikkuvat varsistaan lattiankuivauslasta ja suihkuharja.

Kumarrusliikkeissä on kysymys kinttujen ja pakaroiden venyttelystä, ja aivan lopuksi on ristiselän ja niskan venyttelyliike, jonka on ohjeen mukaan tehotakseen kestettävä kolme minuuttia kerralla (on muuten osoittautunut erinomaiseksi liikkeeksi ehkäisemään ristiselän vaivoja!).

Kylpyhuoneessa tämä kaikki tapahtuu siksi, että vain siellä on lattialämmitys. Lisäksi se vielä sattuu olemaan riittävän iso jotta siellä sopii kaiken tämän tekemään, mistä edusta ei aivan jokaisessa saniteettitilassa pääse nauttimaan.

Ja sama kaava todellisessa sananselityksessä

Eräs näkemys kerubista.

Tämän kuvitteellisen kuvauksen kaltaisessa tilanteessa on jokainen antiikin tutkija, ja jokainen eksegeetikko joka selittää mitä hyvänsä rituaaliin liittyvää. Ja kun niitä kuvauksia lukee, kannattaa aina muistaa, että mikä hyvänsä tunnistamaton tai vaillinaisesti tunnistettu esine tai ilmiö voi saada aivan muunlaisen merkityksen kuin mitä sillä on todellisuudessa ollut.

Mieleen muistuu esmes Hesekielin kirjan kuvaus Herran kohtaamisesta, joka on uskonnollisten taiteilijoiden mieliin loihtinut kuvia kerubeista enkeleinä, elollisen oloisina siivekkäinä olentoina..Huomatkaa, miten oheisen kuvan tekijällä on ollut vaikeuksia mieltää eri suuntiin sojottavia siipiä joilla on iso merkitys Hesekielin kuvauksessa!

Sekin asia voidaan kuitenkin nähdä toisellakin tavalla.

Toinen näkemys Hesekielin kerubeista. Jos minä saan valita valitsen tämän!

En välitä tähän siteerata itse tekstiä, mutta kehoittaisin jokaista lukaisemaan Raamaatusta Hesekielin kirjan 1. luku kokonaisuudessaan. Väitetään, että eräällä Nasan insinöörille annettiin tehtäväksi piirtää paperille mitä hän kirjan kerubikuvauksesta käsitti, ja tuloksena oli jonkinlainen mönkijän tapainen kulkuneuvo (vrt. ”kuukulkija”!).

Saman tapaisia mahdollisia väärinselityksiä piisaa Raamatun lehdillä vaikka kuinka paljon, sitä enemmän mitä kauemmaksi taaksepäin kirjoittamisajankohdasta, ts. pakkosiirtolaisuudesta, mennään.

Mikä oli esmes ”palava pensas” missä IHVHn kuvataan ilmestyneen Moosekselle.

Mooses ja palava pensas.

Mitä olivat ”lain taulut”, jotka tuhoutuivat ja häipyivät havaintopiirin ulkopuolelle yhtä vääjäämättömästi kun Josef Smithin kultataulut myöhemmin.

Mikä oli ”liiton arkki” jolla kuvausten mukaan oli maagisia ominaisuuksia.

Entä uurim ja tummim, mitä ne ?

Tällaisilla tarinoilla on taipumus fiksoitua kiinteiksi ja pysyviksi selityksiksi. Pikku hiljaa ne hyväksytään yhä laajemmin ja niistä tulee auktoriteetteja per se.

Lisäksi on vielä huomioitava tämä kaksoisvaikutus:

Meille merkitsee jotakin se, minkälaisen käsityksen me, nykyajan ihmiset, saamme kun luemme noita kuvauksia. Saattaa olla että silloin ei ole kovinkaan suurta merkitystä sillä mikä palava pensas tai Hesekielin kerubi on todellisuudessa ollut.

Mutta uskonto, joka olennaiselta osaltaan on juuri Raamatun kirjoitusten jatkumoa, on muurattu ja liimattu kokoon yhä uusista paloista joihin vanhat palat senhetkisine selityksineen on otettu mukaan. Niiden päälle on sitten rakenneltu uutta kertomusta osittain käsittämättömästä aineistosta.. On aivan selvää, että johtopäätös ei voi olla oikea jos lähtökohta on väärä!

Näköala muuttuu ku valaistus muuttuu

Tätä taustaa vasten alkaa moni vanhan testamentin kuvauksista näyttäytyä toisessa valossa.

Lisäksi on syytä lähteä siitä marxilaisesta asettamuksesta, että elinehtojen hankkiminen ja ylläpitäminen ovat aina olleet primäärisiä, henkisyyden ja hengellisyyden harjoitukset tulevat lisäksi sikäli kuin aikaa riittää.

Päivät hikoillaan leipätyössä, muut harjoitukset ovat lähinnä iltojen hupia.

Kuten Raamatusta voimme lukea, oli karjanhoidolla keskeinen osa kuvattujen aikojen talouselämässä.

Karjaa syötiin, lypsettiin ja uhrattiin jumalille.

Kuten Raamattu kertoo, kahakat kansanryhmien välillä olivat yleisiä, orjia otettiin sekä työvoimaksi että perheenjäseniksi, vaimoiksi.

Kuten Raamatussa implisiittisesti kerrotaan, naapurisopu oli usein vallitsevana, ja tämä mahdollisti ristiinnaimisen. Tästä on monia esimerkkejä.

Kuten raamattu myöskin implisiittisesti kertoo, olivat olot toisinaan, ehkä jopa enimmäkseen, uskonnollisessa mielessä suvaitsevaisia, mikä oli tietysti enemmän kuin toivottava olotila yhteiskunnassa missä on monesta eri kulttuuripiiristä lähtöisin olevaa väkeä.

Se oli sen ajan monikulttuurisuutta ja siihen oli pakko liittyä suvaitsevaisuus.

Aika ajoin tilanne tietysti ryöstaytyi käsistä, niinhän se pakkaa nykyisinkin tekemään.

Kuten sanottu, teologit itse tuovat aineistoa joka mahdollistaa lähdekriittisen suhtautumisen Raamatun uskontoon.

*Kirsi Valkaman* toimittamassa kirjassa "Israelin uskonto ennen juutalaisuutta" valotetaan monelta taholta sitä, miten Israelina tunnetun kansan uskontoon kuului monenlaisia jumalia, kumpaakin sukupuolta, ennenkuin monoteistinen jahve-uskonto eli juutalaisuus pääsi valtaan. Ja tuohan tapahtui itseasiassa vallankumouksen omaisesti pakkosiirtolaisuuden hyvin lyhyen periodin aikana ja seurauksena.

En ole varma voiko sitä edeltävää aikaa kutsua edes suvaitsevaisuuden ajaksi, sehän edellyttää, että on joku joka ottaa suvaitakseen joitain toista. Mutta kun monijumalaisuus kuului jokapäiväiseen elämään, niin mikä osapuoli olisi silloin suvaillut mitä?

En ole koskaan kuullut että Kreikan ja Rooman sisäisiä uskontoja olisi nimitetty suvaitsevaisiksi, pikemminkin näyttää siltä että jumalat riitelivät enimmäkseen keskenään, ilman että kukaan olisi organisoinut kansanjoukkoja puolustamaan yhtä toista vastaan. Niin myös Palestiinassa.

Genesiksessä ja Exoduksessa tapaamme useitakin kertoja papiksi tituleerattuja vaikuttajia, eikä ole paljoa kyselty minkä jumalan pappi kukin heistä oli.

Kuitenkin on selvää, että Abraham, joka asettui Kanaaniin, ja tapasi siellä Saalemin papin Melkisedekin (jonka kanssa tuli muuten huomattavan hyvin toimeen), ei voinut tavata sen uskonnon pappia jota itse oli vasta perustamassa.

Ja mikä olikaan Mooseksen appiukko muu kuin pappi. "Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita...". Yksinkertaisesti vain maininta pappeudesta, ainoana epiteettinä paikkakunnan nimi, Midian. Eikö tämä kerro selvääkin selvemmin sen, että ei ollut tärkeää minkä jumalan pappi oli kyseessä, ja toisaalta, että oli luonnollista että paikkakunnan jumalalla kuuluu olla paikkakunnan pappi.

Joka tapauksessa, sen aikaisiin toimintatapoihin kuuluu laajasti nimenomaan erilaisiin kultteihin liittyvien rituaalien salliminen.

Mutta kun tätä historiaa sitten alettiin kirjoittaa, juuri olosuhteista lähtevä tarve pani kirjoittajat värittämään tapahtumat mieleisikseen. Tarkoituksena oli ennenkaikkea Isralelin identiteetin luominen.

Juuri tällä tavalla todella hyvistä kuninkaista, jotka ottivat huomioon kansan monipuoliset tarpeet, jotka sallivat tuhansien kukkien kukkia, tuli kuninkaita "jotka tekivät sitä mikä oli pahaa Herran silmissä", kun taas yhteen pisteeseen tuijottavista niuhottajista , kuten Joosiasta, tuli esikuvallisia Hran tahdon toteuttajia.

Kaikkien kuolemat, sotavoitot ja -tappiot, koko elinkaari oli helppo jälkikäteen sepittää suoranaiseksi Hran vaikutukseksi. Hra palkitsi ja rankaisi.

Näinhän nykyäänkin tehdään. Monet menestysteologiat selittävät eurooppalaisen kapitalismin kukoistuksenkin palkkioksi jumalalta, ja suurin osa kristityistä taitaa syvällä sisimmässään uskoa että näin on.

Näin paradigman muutos, pitäytyminen annettujen uskomusten sijasta vain tietoon saatuihin tosiasioihin, muuttaa hetkessä koko kuvan toisenlaiseksi.