Sellaisuus

Lapsen usko ja aikuisen usko

Maailmassa ei ole teologia enempää kuin tiedemiestäkään joka ei olisi aloittanut uraansa katselemalla maailmaa pyörein silmin todeten, että "tällainen tämä on". Korostan että se ei ole kysymys vaan toteamus. Ja kuvaan kuuluu, että tehtyä havaintoa ei epäillä, ihmetellään vain.

Lapsen usko on siis kaiken lähtökohta.

Kaikki maailmankatsomukset ovat lähtöisin lapsenuskosta. Siksi ne ovat ymmärrettävissä vain lapsenuskosta käsin. Se tarkoittaa että miten tosina asianomainen itse näkemyksiään pitääkin, niissä on annos tuota alkuperäistä. Ei tietoa eikä uskoa voi säilöä tyhjiöön, sitä voi vain lisätä jo olemassa olevaan. Ja kun olemassa ei alunperin ollut muuta kuin lapsenusko, niin johtopäätös on vääjäämätön.

Millainen sisältö sitten on, se riippuu monenlaisista ulkoisista seikoista, jotka puolestaan ovat alituisessa muutoksen tilassa.

Johtuen alkuasetelmasta jokainen oppi tuomittu menemään pieleen. Yksi yhdellä, toinen toisella tavalla. Mutta kaikki jollain tavalla !

Yhtä selvää kuin pieleen meneminen on se, että ulospääsyä etsitään -- se on käsky koodissa. Niinhän puutkin kasvavat: eteenpäin ja ylöspäin ...

Marssijärjestys on siis se, että lapsenusko kerää ympärilleen aikuisen uskoa, ja yrittää muodostaa siitä tietoa. Tämä tapahtuu tietysti sekä yksilö- että varsinkin sosiaalisella tasolla. Todellisuudessa tuloksena onkin sitten myyttejä enemmän kuin tietoa. Ei ole väliä sillä, ovatko ne perustuneet jossakin jonkinlaiseen todellisuuteen; kulloisessakin nykyhetkessä ne ovat säännönmukaisesti todellisuudesta irrallaan koska niiden alkulähteitä ei muisteta eikä varsinkaan ymmärretä.

Ihmisikä määrää sen, että muistamisen ketju katkeilee.

Ilmiö on saman tapainen kuin pitkässä köydessä. Itse köysi voi olla periaatteessa vaikka loputtoman pitkä, mutta se voi koostua vain niin pitkistä kuiduista kuin on saatavissa, ja sen taas määrää raaka-aineena käytetyn kasvin fyysiset. (Itse asiassa köydestä löytyvät kuidut koostuvat sitten vielä lyhyemmistä kuiduista, sellaisista kuin nyt selluloosa koostuu!)

Lapsenusko ja aikuisen usko muodostavat yhdessä mekanismin joka mahdollistaa myyttien vuosisataisen ja -tuhantisen ylläpitämisen. Todellisuudessa sukupolvet muokkaavat niitä omien tarkoitusperiensä mukaisiksi; tässä vaikuttaa sama ihmisiän rajoite joka estää todellisen tiedon siirtymisen. Nyt se vain vaikuttaa siihen suuntaan että se pyrkii antamaan myytille nykyaikaan muka perustuvan sisällön.

Lapsenusko ja aikuisenusko ovat mahdollistaneet uskontojen säilymisen kaikkine myönteisine ja kielteisine seurauksineen.

Kielteisillä en tarkoita edes inkvisitiota, ristiretkiä ja uskonsotia.

Pahinta on että uskonto ei pelkästään ole antamatta ihmisille välineitä mielenrauhan saavuttamiseen. Se myöskin pyrkii estämään mielenrauhan saavuttamisen niillä keinoilla joilla se olisi mahdollista.

Dualismi, johon se on fiksoitunut, on sen paras ase tässä myyräntyössä

Tieto eriytyy haastamaan uskon, ja haluaa syrjäyttää sen.

Uskonto on luonut dualismin, josta se elää ( se asettamus, että minä ja jumala ollaan eri persoona on uskonnolle täysin välttämätön, ja juuri se on myös dualismin ydin )

Kun nyt tieto haastaa uskoa, se joutuu tämän dualismin kanssa tekemisiin, mutta näyttää olevan täysin voimaton, koska se on itse dualismin pauloissa.

Niinkuin Paavali lihalliseen ja hengelliseen, jakaa tiedekin tajunnan valveminään, yliminään ja alitajuntaan ja näitä erittelemällä luulee löytävänsä ratkaisun olemisen ongelmaan mutta ei löydäkään, koska paradigma on väärä.

Mutta niin kauan kuin tiede on on tämän dualistisen harhan vallassa, se on aseeton.

Trialismi on ratkaisu.

Aivan samoin kuin sähkötekniikan suuri harppaus sovellusten tekemiseen vaati Ohmin oivalluksen koskien virran jännitteen ja vastuksen vuorovaikutusta, vaatii ihmisen olemuksen selvittäminen fyysisen, psyykkisen ja spirituaalisen minän vuorovaikutuksen selvittämistä

Sellaisuus

Monet eri kuppikunnat selittävät tämän maailman olemusta, väittäen, että "se on tällainen", mutta ei olekaan.

Ainoa, mitä voimme tästä maailmasta varmasti tietää ja sanoa, on, että se on sellainen.

Kun näin on, on syytä järjestää omat lähestymistapansa maailman eri ilmiöitä kohtaan tämän tosiseikan pohjalta.

Maailman sellaisuudesta tekee tosiseikan se, että se ei kertakaikkiaan ole kenenkään eteen ilmaantunut muta kuin sellaisena.

Matematiikan tunnilla käytetään termiä "annettu".

Annettu on se, mitä opettaja tai kouluhallitus kulloinkin on katsonut sopivaksi pistää laskutoimituksen edellytyksiksi, ja tästä annetusta sitten johdetaan kunkin toimituksen mukainen lopputulos, olkoon summa, jäännös, osamäärä tai tulo.

Juuri niin, tämä maailma on annettu. Siksi kaikki mitä siitä voidaan sanoa, on että se on sellainen.

Kaikki mitä siihen lisätään, on sitten laskutoimituksesta (tai muusta prosessista) riippuen tuloa, osamäärää, jäänöstä jne... Tai sitten uskomusta.