Tästä oletusarvosta seuraa, että lähes mitään, mitä Uudentestamentin puolella siteerataan näistä kirjotuksista, ei voida pitää luotettaluotettavana, koska viitataan tapahtumiin, joiden väitetty tapahtuma-aika on kuitenkin paljon ennen tätä pakkosiirtolaisuutta.
Kun siis Jeesus sanoo Saatanalle erämäaassa (Matteuksen evankeliumi 2. luku) että "kirjoitettu on, 'vain Herraa yksin sinun pitää palvoman' " niin tuollainen kirjoitus tosin löytyy 5. Moos... , mutta niin se löytyi Jeesuksen aikanakin, ja alkuperä oli silloin yhtä hämärä kuin nykyisinkin. Sitä vain ei silloin tiedostettu. Joka tapauksessa Jeesuksen olisi, täsmällisyyden vuoksi, tullut teroittaa Saatanalle, että "Esi isämme Baabelin vankeudessa merkitsivät muistiin Herran sanoneen Exoduksen aikana, että 'vain Herraa yksin pitää sinun palvoman' jne.
Monia muita "kirjoitettu on" sanontoja löytyy evankeliumeista, ja tämä sama kritiikki koskee niitä kaikkia.
Ja Paavalia, kaikkinen Mooseksen erämaasssa käärmeen nostamisineen yms.
Ja mitä merkitystä tällä sitten on meille?
Sitä merkitystä, että nämä ovat niitä puheita joilla meidät on ollut määrä saattaa "uskomaan" kaikki se mitä uskontoon katsotaan sisältyvän. Kysehän on aineistosta joka, niinkuin väitetään, seisoo tai kaatuu yhtenä kokonaisuutena. Itse Jeesus korosti krjoitetun sanan merkitystä "Yksikään piirto ei kirjoituksista katoa"...
Kirjoituksista jotka on runoiltu tarkoitushakuisesti suorittamaan erästä silloisen ajan vaatimaa tehtävää, kansallisen identiteetinluomista.
Ja mitä sitten ovat seuraukset?
Stefanus aloittaa puolustuksensa (Ap.t. 7.luku) esittämällä pitkän kronikan Israelin kansan historiasta sellaisena kuin se on kirjattu mainittuun vanhaan testamenttiin .
Missä tarkoituksessa?
No aivan ilmeisesti koska oletti muiden paikalla olleiden olleen samaa mieltä; siinä siis toteutui kirjoitusten alkuperäinen tarkoitus, kansallinen identiteetti vallitsi.
Mutta siltikin, tai paremminkin juuri siksi, sitä koskee aivan sama kritiikki: vuosituhantinen historia on luotu kyhyenä ajanjaksona oman aikansa poliittisiin tarpeisiin, ja kyseessä oli todella eri aika kuin Stefanuksen aika.
Meidän päivinämme on tilanne sellainen, että sitä mukaa kuin etenevä tutkimus ja kehittyvä ajattelu murentaa kirjoitusten jumalallista arvovaltaa, taistelu niiden statuksesta senku kiihtyy.
Ihmisen on näköjän mahdollista "tulla uskoon", ts. ruveta uskomaan lähes mihin hyvänsä.
Monet ovat tavanneet Marketin pysäköintipaikalla sympaattisia nuoria Hare Krishna-liikkeen missionäärejä, jotka jakelevat, usein ilmaiseksikin, kauniita ja kalliin näköisiä painoksia Bhakavat Gitasta yms.
Entä kuka ei tuntisi sympaattisia nuoria Mormonipoikia, jotka kuuluvat kaupungeissamme lähes katukuvaan. Monien oven takanakin he ovat pistäytyneet esittelemässä missiotaan, joka on todistaa että Josef Smith olisi löytänyt erämaasta kultaiset taulut joissa oli ollut todistuksia Jeesuksen vierailusta Amerkikan mantereella, mutta jotka taulut sittemmin katosivat, mutta joiden aitoudesta on kuitenkin ihan riittävästi silminnökijöiden kirjallisia todistuksia jne.
Ehkä kannattaa vielä mainita Jehovan todistajat, joskin heidän kirjoituksensa ei ole (siis tietysti traktaattien lisäksi, joita vuoskymmenten kuluessa on ilmestynyt hyllymetrikaupalla) muuta kuin paranneltu käännös siitä samasta mitä kirkossa käytetään. Heidän sanomansa on että kirkkojen tulkinnat ovat vääriä, jumala ei olekaan pelkkä Herra, vaan hänellä on nimikin, Jehova, ja että Paratiisi pystytetän uudelleen tänne, maan päälle.
Nämä kaikki perustavat missionsa kaikilta osin jollekin joka on kirjoitettu ennen heitä.
Ainakaan minun päähäni ei ole ikinä pälkähtänyt epäilläkään, etteivätkö kaikki nämä uskoisi asiaansa vilpittömästi.
Mihin siis Uudentestamientin mainitut miehet tarvitsivat nimenomaan niitä kirjoituksia joihin he alvariinsa viittailivat?
Jos jätämme Israelin kansa identiteetin sikseen, niin tässä vallitsee toinenkin lainalaisuus. Asia on yksinkertaisesti niin, että jotakin valmiiksi kiinteää tai aianakin kiinteltä näyttävää tarvitaan 'yhteisen' uskonnon perustaksi. Jeesus ja Paavali tarvitsivat sitä perustamisasiakirjaksi samaan tapaan kuin Lenin tarvitsi Kommunistisen puolueen manifestia oman oppinsa perustamiseen.
Tässä yhteydessä en puutu sanomaan, mutta sanoman perustelu evankeliumeissa on himphamppua alusta loppuun.
Jo ensimmäisessä evankeliumissa, Matteuksessa, selitetään että Jeesuksen syntymä tapahtuisi "jotta kävisi toteen mitä Hra oli puhunut profeetan kautta 'Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimi Immanuel, mikä käännettynä on "Jumala meidän kanssamme" '. (Matt.1:22-23)
No niin, siis mitään tuollaista ei mikään profeetta ollut minkään kirjoituksen mukaan edes esittänyt, vaan kyseessä on Jes. 7:14 esiintyvä käännösvirhe (hebreasta kreikkaan).
Sana joka on suomalaisissa käännöksissä "neitsyt", on kuulemma alkutekstissä "alma", mikä tarkoittaa yksinkertaisesti nuorta naista (merkityksessä synnyttämätön nainen, vrt "hieho eläinmaailman puolella), muttei missään tapaukssa neitsyttä, mitä tarkoittava sana olisi "betula".
Tämä kömmähdys on alkanut selviämään, mutta viimeisimmässäkin 1992 käännöksessä se yritetän sekoittaa seuraavan, harhaanjohtavan alaviitteen avulla: "Käännös "neitsyt" perustuu hepreankielisen alkutekstin käännökseen. Heprean alma merkitsee 'nuori nainen'....
Siis selostamieni faktojen valossahan kyseessä onkin roikkuminen vanhassa käännösvirheessä, ja alkuperistekstin merkitystä ei ole yritettykään oikaista.
Mitä tulee nimeen Immanuel, niin ei missään ole edes väitetty Jeesusta kutsutun missään yhteydessä sillä nimellä.
Matt. 4:4 Hän vastasi: "kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta joka lähtee Herran suusta'."
Tällainen maininta löytyy todella 5.Moos. 8:3-sivulauseena jota on vaikea soveltaa samaan yhteyteen missä Jeesus sen esitti.
Mutta asian ydin on, että tämäkin Exoduksen aikaan viittaava lainaus on lainaus kirjoituksista jotka krjoitettiin vasta Pakkosiirtolaisuuden aikana.
Sama koskee muitankin kirjallisuusviittauksia mitä hän esittää Saatanalle erämaassa.
Ja sama koskee hänen esittämiään kirjallisuusviittauksia yleensä.
Ja Paavalin esittämiä kirjallisuusviittauksia.
Ja Kirkkoisien
Ja kaikkien pappien jotka kirkoissa sununtaista toiseen esittävät noita viittauksia oikein urakalla.
Paitsi että heidän viittauksensa fokusoituvat pahimmassa tapauksessa sekä kirkkoisien että Paavalin että Jeesuksen että pakkosiirtolaisuuden aikana kirjoitetun kautta hamaan maailman alkuun.
Ja joikaisen focuksen takaa avautuu sektori joka on absorboinut itseensä ties mitä aineistoa mitä sektorista ikinä löytyykin. ja sektori on sitä laajempi mitä loitommaksi fokukksen taakse mennään...
Se monipuolinen tarjonta, joka vallitsee "uskon sisältömarkkinoilla" panee kysymään että mihin ihminen lopulta uskoo.
Mitään muuta järjellä tajuttavaa selitystä ei ole löytynyt kuin että luku- ja kirjoitustaito on se jumala ja salainen voima, jonka ympärillä kokoo nykyinen uskontoelämä pyörii.
Jumala onkin pinkka musteella tuhrittua paperia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki on sallittua kunhan vain koskee kulloistakin asiaa.