Uskonto ja yhteisöllisyys
Uskonto edustaa ihmisen yhteisöllisyyttä, mutta vain sen erästä puolta. Se on merkittävä osa yhteisöllisyyden kehittymistä ja säilymistä.Mutta vain osa; eihän muilla laumaeläimillä ole uskontoa!
Tietysti se on olennainen osa historiaamme.
Kristityt, juutalaisista nyt puhumattakaan, näkevät mielellään oman uskontonsa olevan jotakin tämän yli menevää, jotakin kertakaikkiaan uniikkia ja erinomaista.
Uniikkejahan ne, kukin tykönään, tietysti ovatkin omine erityispiirteineen.
Mutta kaikella olevalla on omat erityispiirteensä, sen lisäksi, että kaikki kuuluu myös osana yleisen kategoriaan.
Parasta on siis itse kunkin tunnustaa myös muiden uskontojen "uniikkius".
"Valitun kansan" asennevamma
Erityispiirteistä voi siis huoletta laskea pois sen, mitä kukin niistä itse pitää omana erityispiirteenään, nimittäin että "me olemme jumalan johdattamia, muut ovat eksyneitä epäjumalan palvelijoita".Tuontapainen näkemys kuitenkin sisältyy ainakin kaikkiin juutalaisperäisiin uskontoihin, nim. juutalaisuuteen itseensä, islamilaisuuteen ja kristinuskoon.
Tämä näkemys ei todellakaan leimaa kaikkia uskontoja. Monet hindulaisperäiset uskonnot nimenomaan korostavat uskonnon merkitystä ihmisen itsetuntemisen välineenä, ja siten näkevät kaikkien uskontojen tähtäävän, ja johtavan, samaan päämäärään.
Kristityt pitävät uskontonsa suurta levinneisyyttä osoituksena siitä että jumala on heidän puolellaan.
Kun kuitenkin Raamattu itse on kompromettoinut tuon näkemyksen perusteellisesti osoittamalla, miten jumalan käsitteeseen on aikojen kuluessa sisällytetty ihmisten kulloisenkin moraalisen tason elementtejä (veriuhrit, jopa ihmisuhrit, uhrit yleensäkin, sotien siunaaminen yms, lopulta jeesuslainen rakkauden ja anteeksiannon idealisointi johtoteemaksi jne,) voidaan tuo näkemys siirtää huoletta kulttuuriantropologian tutkittavien joukkoon, vailla pyhyyden häivääkään.
Mutta jotakin muihin nähden erinomaista on tietysti opissa joka senkun leviää kun kilpailijat kuihtuvat pikkuhiljaa pois.
Juutalaiset olivat tuoneet Egyptistä mukanaan ympärileikkaus-rituaalin. Sen lisäksi, että se on rituaali, se on todella tehokas tapa leimata kokonainen kansanryhmä ulkoisella tunnusmerkillä oloissa, joissa ympäröivillä ryhmillä ei kyseistä tapaa ole.
Olkoonkin, että se koskee ainoastaan miespuolisia (tyttöjen ympärileikkaus on jotakin aivan muuta, koska se ei tietääkseni missään edes väitetä sisältävän uskonnollista merkitystä).
On todella tehokas tapa erottautua silpomalla poikalasten kikkelit sukupolvesta toiseen.
Kun tähän lisätään se keskeinen opinkappale, että me olemme jumalan valittu kansa, joka sitten, yhdessä muiden opinkappaleiden kanssa
kirjoitetaan ylös, mikä merkitsee näiden käytäntöjen säilömistä niin, että ne ovat turvassa unohdukselta, joka koitui kilpailijoiden kohtaloksi, niin luja ydin on valmis.
Koossa on riittävästi tekijöitä selittämään, miksi juuri tämä uskonto selvisi kun muut hävisivät!
Kristillisyyden kehityksen seuraavana vaiheena on sitten mitätöidä "valitun kansan" status, ja se tekee sen siirtämällä tämän statuksen itselleen.
Tämän se tekee käyttämällä tehokkaasti juutalaisilta perittyä käsitteistöä: "ympärileikkaus" ei olekaan kikkelin silpomista, vaan kyseessä on "sydämen ympärileikkaus" , "luvattu maa" onkin taivasten valtakunta", jne.
Monia "luvattuja maita" onkin historian kuluessa esiintynyt, sellaisina ovat olleet mm. Suomi, Amerikka "pyhä" Venäjä jne...
Nykyisistä en mene sanomaan kun en halua sekaantua politiikkaan :)
Trialistisen näkökulma
Leviämisen lopullinen sinetti on paradoksaalinen: kun levikki saadaan alulle "puhtaasti" hengellsienä liikkeenä, niin yhä enemmän alkaa vaikuttaa uskonnon vastavoima ihmismielessä, älyllisyys ja sen kehitys.Sanalla sanoen, juutalais-kristillinen uskonto on osoittautunut muita paremmaksi vapauttamaan resursseja pois uskonnon harjoittamisen piiristä puhtaati älylliseen askarteluun, jonka seurauksena on syntynyt kapitalismi, on syntynyt valtava teollisuus, joka sinänsä on murskaava voima heikommin tuottaviin järjestelmiin verrattuna, mutta sitä tehostaa vielä ylivoimainen, sotateollisuuden luoma aseistus.
