Aikaperspektiivi sananselityksessä

 Aikaperspektiivi

En ole varma mitä aikapespektiivillä tarkoitetaan, sen verran kummallisissa yhteyksissä olen nähnyt käsitettä käytetyn.

Tässä kuitenkin tarkoitan sillä sitä ilmiötä joka tulee näkyviin kun aletaan peräämään vanhan tiedon syntyhistoriaa: Kun kysytään että "kuka niin sanoo ja mistä hän sen tietää", joudutaan vääjäämättä kysymään myös että minä ajankohtana ja minkälaisissa olosuhteissa mikäkin tiedon murunen ilmaantui.

Selvennykseksi ensin vähän maisemaperspektiiviä kuvan kanssa.

Alla olevassa kuvassa ratakiskot ovat aivan selvästi suoria.

Kun ne nyt kaukana taivaanrannalla näyttävät kohtaavan toisensa, niin erään logiikan mukaan niiden pitäisi taivaanrannan takana mennä ristiin ja edelleen alkaa loitota toisistaan.

Kokemuksemme, siis tietämyksemme asiasta, kertoo kuitenkin muuta: raideleveys pysyy muuttumattomana myöskin kaukaisuudessa.

Mutta sitten kokemuksemme kertoo myöskin, että ei mikään suora rataosa ole äärettömän pitkä, ei edes kovin pitkä, vaan ensimmäinen mutka tulee ennemin tai myöhemmin vastaan.  Mutta tämä asiantila ei paljastu tästä kuvasta.

Siksi joudumme turvautumaan päättelyyn, ja tiedämme, että päättely voi johtaa vain hyvin ylimalkaisiin tuloksiin. Emme pysty edes sanomaan, kaartuuko rata ensimmäiseksi oikealle vai vasemmalle, miten jyrkkä kaarros on kyseessä, ja vain summittaisesti voimme sanoa mihin suuntaan rata johtaa. Yleensä niillä on taipumus johtaa suurin piirtein siihen ilmansuuntaan jonka näkyvillä oleva pätkäkin paljastaa. Mutta hyvin tiedämme, että kun astuu junaan  vaikkapa Sydänmaa asemalla, voi matkustaa periaatteessa yhtä hyvin  Turkuun kuin Vladivostokiinkin. Kaikki riippuu omista valinnoista matkan varrella.

Sydänmaan asema Pohjanmaan radalla, Seinäjoen kunnan alueella.

Tämäntapaista ilmiötä tarkoitan siis aikaperspektiivillä, joka avautuu eteemme ottaessamme Raamatun käteemme.

Meitä esimerkiksi yritetään Raamatun ja sen perustalle luotujen instituutioiden toimesta saattaa uskomaan että Mooseksen laki siihen kuluvien kymmenine käskyineen, on suoraa jumalalta tullutta tekstiä.

Juuri tässä kohtaa kannattaa ensin selvittää mutka mutkalta se tie jota pitkin 10 käskyä on meille asti saapunut.

Yksinkertaisin, ja pitkään vallalla ollut tapa on ollut uskoa sokeasti kirjoitettuun tekstiin.  ”Tottakai ne on jumalalta tulleita kun Mooses kerran oli ollut niitä vastaanottamassa Siinain vuorella. Sana niin opettaa”.

Tämä on eräänlainen ”mutkat suoriksi” menetelmä joka ei sisällä pienintäkään lähdekritiikkiä. Eikä se oikeaksi muutu sillä että vaaditaan ”todistamaan Raamatulla” että se on väärää tietoa.

 ”Todista se raamatulla” on usein kuultu vaatimus uskonnon oppikysymyksiä koskevissa keskusteluissa.

Logiikaltaan vaatimus on sama kuin jos vaadittaisiin perustelemaan Robinson Crusoella että Robinson Crusoe autiolla saarella ollessaan himoitsi tai ei himoinnut Perjantaita vuodekumppanikseen.

 Sivuhyppy autiolle saarelle

Wanhan Robinson-kirjan kuvitusta

300 vuoden ajan asia on sivuutettu vähin äänin, ja 1700 luvun puritaanisessa englannissakin salonkikelpoisuuden seulan läpäisi sellaiset tosiasiat kuin että Perjantai oli alasti, Perjantain ihonväri oli hyvin kauniin ruskea, Perjantain kasvot olivat kauniit, ja hänellä oli tasaiset ja valkeat hampaat, ja Perjantai oli 24 vuotias – siis hyvin aktiivisessa iässä seksuaalisuutta ajatellen.

  Asiaan ei ole kiinnitetty juuri mitään huomiota, korkeintaan on todettu, että Defoe ei katsonut aiheelliseksi kertoa mitään seksuaalisuudesta. 

  Vaikka todellisuudessa kertoikin. Juuri nuo lyhyet maininnat ensitapaamisen yhteydessä sisältävät implisiittisesti ankaran seksuaalisen latauksen, joka ei jää nykyiseltä seksuaalisesti virittyneeltä sukupolvelta suinkaan huomaamatta.

 Mutta jos vaaditaan perustelemaan kirjan teksteillä tuon latauksen purkautuminen, se jää tekemättä. Se on yksinkertaisesti mahdoton tehtävä koska kirjan sankari tekee ja ei tee juuri sitä mitä kirjailija sanoo hänen tekevän tai tekemättä jättävän. Tällaisessa tapauksessa kysymys jää lukijan ratkaistavaksi, ja lukija ratkaisee tällaiset kysymykset oman kokemuspiirinsä perusteella.

Nykyinen  seksuaalisesti orientoitunut lukija siis käsittää ilman muuta että pojat hipelöivät toistensa elimiä, turha muuta edes yrittää uskotella, nykylukija  näkee nimittäin, että se vasta olisi peräti pervoa että kaksi aktiivisessa iässä olevaa urhoa viettää 6 vuotta ilman muuta seuraa kuin toisensa seura, ja suostuvat täydelliseen selibaattin.

Asianhaaroista voi siis päätellä että näin ei todellisuudessa ollutkaan, vaan saarella vietettiin aktiivista sukupuolielämää. 

Siihen viittaa kyllä Robinsonin huokauskin, että ”asiat olivat nyt niin hyvin että jos ei villien vierailujen vaara olisi alituiseen ollut taustalla olisin mielihyvin jäänyt saarelleni lopuksi elämää” (muistinvarainen lainaus siitä kohdasta missä Perjantai on hiljattain astunut kuvioon).

 Tämän tapaista paradigman vaihdosta tarvitaan tässäkin tapauksessa.
 Niinkuin Robinsonin saarella olo saa tykkänään uuden värityksen siitä, että ylipäänsä vapaudutaan seksuaalisuus-tapusta, joka kielsi edes ajattelemasta sellaisia mahdollisuuksia, niin on tämänkin asian selvittämisen vapaudutaan siitä tapusta että itse Raamattu on jumalan sanaa.

Lähes meidän päiviimme saakka tällaista ajatusta pidettiin kuitenkin syntinä.

Nyt olemme tulleet tilanteeseen, että teologit, eskatologit etunenässä, ovat tuoneet luettavaksemme arkeologista tutkimusta ja tekstianalyyseja koskevia tosiasioita kiitettävällä tarmolla, ja asia onkin kääntymässä niin päin että maallikot, jotka eivät niinkään vaivaudu perehtymään tutkimustuloksiin, ovat jääneet vanhojen käsitysten innokkaimmiksi puolustajiksi

Iso valhe mikä sisältyy tähän kaikkeen on se, että lopputulos, tarkasteltava teksti,  siis vaikkapa 10 käskyä, lanseerataan eteemme ikäänkuin sen kulkema tie olisi täysin mutkaton, siis läpinäkyvä.

Mutta kun ei olekaan. Se tosaiasia, että kyseessä oleva teksti on pantu kansiin pakkosiirtolaisuuden kaudella, ei ole mitenkään kierrettävissä.

Pakkosiirtolaisuuden kausi muodostaa siis horisontin, jonka taakse emme pysty suoraa näkemään.

Niinpä on ainoa mahdollisuutemme jatkaa siitä eteenpäin (siis taaksepäin historiassa) samoin menetelmin kuin näkemämme radanpätkän arvioinnissa. On sovellettava niitä tiedon sirpaleita mitä on käytettävissä, ja siinä ei tule kysymykseen mikään muu kuin kaiken sen keskinäinen vertailu mitä tiedämme muinaisten kansojen uskonnoista ja historiasta yleensäkin.

Tämä taas laittaa aivan uuteen kehykseen senkin, miksi Hammurabin lain oikeusperiaatteet kertautuvat Mooseksen laissa lähes 1:1.

Kaiken esittämäni kritiikin tarkoituksena on saattaa epäilyttävään valoon se kristikunnan perustava väite, että Raamattu on jumalan sanaa.

Se ei yksinkertaisesti voi olla, niin monessa kohdassa kertomus katkeilee, vieläpä niin tökerösti että se ei edes näytä yhtenäiseltä jatkumolta joka alkaa Genesiksestä ja päättyy Johanneksen ilmestyskirjaan.

Sen sijaan on nähtävissä yritys rakentaa yhtenäistä jatkumoa. Itse asiassa kirkon historia ja teologian historia on juuri jatkuvaa selittelyä, ja jatkuvia yrityksiä pois selittää milloin mikäkin ristiriitaisuus.